Laivalla yksin kulkeminen on aika vitun tylsää, varsinkin kun sitä matkaa on tullut kuljettua ties montako kertaa, samat laivat on jo nähty monet kerrat. Eipä siellä sitten paljoa muuta jaksa tehdäkään kuin nukkua hytissä.
Siksipä yleensä lennän...
No hytissä oltuani monta tuntia, niin jostain kumman syystä kyllästyin (duh), ja kävin kannella, tax-freessä yms.
Ei sieltä edes tee mieli ostaa karkkia koska se on aivan törkyhintaista, ruotsistakin saa sitä paljon halvemmalla, ja alkoholi ei vaan kuulu omaan kotiini.
(Ai tuliaisia olisitte halunneet?)
Kävin vielä yökerhossa katsomassa tilannetta, oli aivan kuollutta.
Humppabaarissa näytti olevan täyttä, niin menin sinne. Siellä oli karaoke meneillään, ja jäin kuuntelemaan pari kappaletta.
Ensin lauloi kaksi japanilaista jotain omalla kielellään. Wau! Tuli oikea karaoketunnelma, ajattelin että on joku teemaviikko kenties meneillään.
En ikävä kyllä tajunnut sanaakaan, ja sävelestä ei saanut selvää, koska kolme eri nuottia soi kerrallaan, sen verran kamalan kuuloista oli se.
No, eipä mitään, ajattelin että ehkä seuraava esitys on parempi.
Vähän kookkaampi ihminen astuu lavalle, suurin elein, herättä ihmisten mielenkiinnon. Tämähän mies omistaa lavan ja on itsevarma!
Kappaletta jonka hän lauloi en enää muista, mutta enpä halua muistaa koko laulua enää.... kertaakaan ei mennyt kohdalleen. Laulu tuli viiveellä ja oli muutenkin aika hirveätä. Mutta hänella oli todella hauskaa, ja esiintymistekniikka oli kunnossa. 1-10 asteikolla annan... arvosanan 3 ..
Sitten tuli päivän, tai oikeastaan illan yllätys. Kahta nimeä kuulutettiin, ja lavalle astui yksi nainen, ja hänen työntämänään rullasi esiin cp-vammainen mies pyörätuolissa.
He tulivat laulamaan. Kappaleena Villi ja vapaa. (Tommi Läntinen)
Sanomattakin on selvää, että laulusta ei tullut mitään. Nainen istuu kyykyssä miehen vieressä ja pitää mikrofonia miehen suun kohdalla, ja se laulaminen on sellaista ... epämääräistä ähinää ja huudahtelua.
Siinä vaiheessa tuli niin paha mieli että lähdin ulos. Eihän siinä oikein voi nauraa, eikä itkeäkään. Voin kuvitella kuinka hyvältä se kappale ja sanat kuulostivat sen miehen päässä, kuinka hänelläkin on halu olla kuin muut ja tehdä mitä lystää.
Haaveilemme monesti tekevämme erilaisia (mukavia) asioita, joita emme sitten uskalla, koska pelkäämme. Jotain turhia asioita. Lähinnä muita ihmisiä.
Tämän miehen suureen teon jälkeen tulisi jokaisen turhamaisen ihmisen miettiä...
miksipä pelätä turhia?
miksi jättää tekemättä jotain jos ei oikeasti ole mitään esteitä?
Ja ne tappohalut ynnä muut pahat teot saatte jättää tekemättä. Siitä ei tässä tarinassa ollut kyse.