IRC-Galleria

Oi päiväkirja, taas tuli tehtyä syntiä. Tällä kertaa käytiin Kotkassa.
(Harrastin aivosolujen tuhoamista)

Oli hyvä herätereissu. Saatiin jopa tehtyä se mitä mentiin tekemäänkin.

Löysin vanhat Alanis Morissette -biisini.
Oi, tämähän on ihanaa.

USA:n lähetystöön isku Syyriassa

Neljä aseistautunutta miestä iski lähetystöön, mutta hyökkäys torjuttiin, ja Syyrian viranomaisten mukaan Yhdysvaltain lähetystön henkilökunta on turvassa.

Lue loput tuolta -->
http://www.yle.fi/uutiset/vasen/id42796.html

Muistelen kun puolitoista kuukautta sitten kävelin juuri samalla alueella, että olin jo silloin hieman peloissani. Rakennuksia vartioivat joka kulmalla aseistautuneet miehet, ja kokoajan kävi mielessä, että siellähän on suurempi riski että syntyy joku tilanne, kuin jossain suomen USA:n lähetystön alueella.

Mutta oli hienoa aluetta, kallista, hienossa kunnossa yms. Kannatti käydä katsomassa, vaikka edes henkensä uhalla...

Tässä viikonloppuna kun käväsin ruotsissa, niin paluumatkan tulin laivalla.
Laivalla yksin kulkeminen on aika vitun tylsää, varsinkin kun sitä matkaa on tullut kuljettua ties montako kertaa, samat laivat on jo nähty monet kerrat. Eipä siellä sitten paljoa muuta jaksa tehdäkään kuin nukkua hytissä.
Siksipä yleensä lennän...

No hytissä oltuani monta tuntia, niin jostain kumman syystä kyllästyin (duh), ja kävin kannella, tax-freessä yms.
Ei sieltä edes tee mieli ostaa karkkia koska se on aivan törkyhintaista, ruotsistakin saa sitä paljon halvemmalla, ja alkoholi ei vaan kuulu omaan kotiini.
(Ai tuliaisia olisitte halunneet?)

Kävin vielä yökerhossa katsomassa tilannetta, oli aivan kuollutta.
Humppabaarissa näytti olevan täyttä, niin menin sinne. Siellä oli karaoke meneillään, ja jäin kuuntelemaan pari kappaletta.
Ensin lauloi kaksi japanilaista jotain omalla kielellään. Wau! Tuli oikea karaoketunnelma, ajattelin että on joku teemaviikko kenties meneillään.
En ikävä kyllä tajunnut sanaakaan, ja sävelestä ei saanut selvää, koska kolme eri nuottia soi kerrallaan, sen verran kamalan kuuloista oli se.

No, eipä mitään, ajattelin että ehkä seuraava esitys on parempi.

Vähän kookkaampi ihminen astuu lavalle, suurin elein, herättä ihmisten mielenkiinnon. Tämähän mies omistaa lavan ja on itsevarma!
Kappaletta jonka hän lauloi en enää muista, mutta enpä halua muistaa koko laulua enää.... kertaakaan ei mennyt kohdalleen. Laulu tuli viiveellä ja oli muutenkin aika hirveätä. Mutta hänella oli todella hauskaa, ja esiintymistekniikka oli kunnossa. 1-10 asteikolla annan... arvosanan 3 ..

Sitten tuli päivän, tai oikeastaan illan yllätys. Kahta nimeä kuulutettiin, ja lavalle astui yksi nainen, ja hänen työntämänään rullasi esiin cp-vammainen mies pyörätuolissa.
He tulivat laulamaan. Kappaleena Villi ja vapaa. (Tommi Läntinen)

Sanomattakin on selvää, että laulusta ei tullut mitään. Nainen istuu kyykyssä miehen vieressä ja pitää mikrofonia miehen suun kohdalla, ja se laulaminen on sellaista ... epämääräistä ähinää ja huudahtelua.

Siinä vaiheessa tuli niin paha mieli että lähdin ulos. Eihän siinä oikein voi nauraa, eikä itkeäkään. Voin kuvitella kuinka hyvältä se kappale ja sanat kuulostivat sen miehen päässä, kuinka hänelläkin on halu olla kuin muut ja tehdä mitä lystää.

Haaveilemme monesti tekevämme erilaisia (mukavia) asioita, joita emme sitten uskalla, koska pelkäämme. Jotain turhia asioita. Lähinnä muita ihmisiä.

Tämän miehen suureen teon jälkeen tulisi jokaisen turhamaisen ihmisen miettiä...
miksipä pelätä turhia?
miksi jättää tekemättä jotain jos ei oikeasti ole mitään esteitä?

Ja ne tappohalut ynnä muut pahat teot saatte jättää tekemättä. Siitä ei tässä tarinassa ollut kyse.

Tänään tuli hieman pitkä työpäivä tälle nörtille.
Mutku oli pakko tehdä töitä enempi, ku eilen olin niin vähän aikaa toimistolla.
Sen mikä maanantaina juhlii, sen tiistaina kärsii.
Siinä päivän viisaus teille.

Oletteko muuten huomanneet, mun päiväkirjamerkinnät lyhenevät vaan...

Surkein blogiotsikko tähän mennessä.
Oli taas pitkä päivä, ja minun kun piti olla kotona aikaiseen tänään....
Enpä ole varmaan nukkunut yli 4 tuntia viiimeisen kolmen yön aikana :(

Niin mutta...
Limusiinissa oli kivaa, hieman ahdasta kun ahdattiin yli 8 henkilöä siihen.

Paluumatkalla ihmisiä olikin aavistuksen verran enemmän, mutta kivaa oli :D
Mukaan otimme limusiiniin viimevuoden BB-voittajan Pertun, hänkin tuntui viihtyvän autossamme, kiitokset hänelle mukavasta seurasta! Kathy oli mukavempi ja kauniimpi kuin tv:ssä koskaan, kyllä se vaan taitaa olla että telkku vääristää kuvaa ihmisestä....?
Joten muistakaa se kun haukutte mua telkussa ;D

Pus kaikille. Ilmaiset kaljat on nyt juotu, on aika mennä nukkumaan.

Olipas hyvät juhlat! Kukaan ei satuttanut itseään, mitään ei mennyt rikki ja mistään ei tarttennut siivota oksennuksia.
Toisaalta, eikös nuo kaikki pitäisi kuulua menestysjuhliin ? :D
No ei meilläpäin, onneksi. Tanssia, laulua, viiniä ja naisia riitti ja myös hyvää mieltä.
Se pakollinen heikko olo seurasi kylläkin seuraavana päivänä. Mutta mitäpäs sitä sellaisia ajattelen, kun tänään sitten taas uutta juhlaa perään. Nähdään Big Brother avajaisissa!

Ja telkussakin. Huih.

Kirjoitan itselleni muistiin avainsanoja, ei hätää jos et ymmärrä miksi kirjoitan näin, tä on koodia.


Tiskasin. Inhosin joka hetkeä, mutta nautin lopputuloksesta.
Se oli pitkäkestoinen projekti, ja oli sen arvoista.
Muutin puhelinliittymäni tyyppiä. Enää ei ole tekstariliittymä.
Tein spontaanin lentolippuvarauksen, vaikka olin miettinyt sitä parikin viikkoa. Se kannatti.
Yritin säästää rahaa ja käyttää bussia, mutta otinkin taksin.
Ostin lonkeron vihapäissäni koska bussi oli myöhässä.
Puhuin taksikuskin kanssa aivan liikaa.
Olin iloinen etten halunnut sitä lonkeroa kun olin sen ostanut.

Jälleen. Lentokoneen laskeutuminen oli mun mielestä aika keikkuvaa... :Z
Mutta elossa ollaan, ette päässeet musta eroon.
Onneksi kentällä ei sentään ollut ruuhkaa.

Huomenna, tai siis no oikeastaan jo tänään sitten siskon 25v synttärit.

Alunperin en ollut tulossa, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin ja varasinkin lennon.
Laivalla takaisin sunnuntaina. moi.


peäss.
- miks mun ranteeseen sattuu.
- hukkasin 50€ setelin.
- unohdin visa electronin kotiin

= vähemmän rahaa = vähemmän viihdettä = vähemmän naisia

hö