IRC-Galleria

Ja jalkoihin sattuu. Ei jaksais ees kävelläkään enää, vaikka oli tarkoitus olla vielä jonkin aikaa ulkona valokuvaamassa.

Mutta ei kykene. Olen hotellilla ja nautin punaviiniä ja menen aikaiseen nukkumaan. Huomenna on pitkä päivä.

Eilen olin Ruotsissa, tänään Hollannissa ja huomenna Helsingissä myöhään illalla. Ei tästä saa tarpeeks rahaa, äh puh.

Terkkuja täältä Ruotsista.
Juon Trocadero nimistä limpparia ja nautin vapaavpäivästä.

Äitillä on huomenna 50v synttärit ja olen tietenkin paikalla juhlimassa.
Tänään pitäisi käydä moikkaamassa lukioaikaikaista hyvää ystävääni, jota en ole nähnyt moneen moneen vuoteen... en edes muista että milloin viimeksi. Ainakin silloin oli ystävä, lieneeköhän enää :D

Terve täältä syrjäisestä Espoosta!
Olen asiakkaalla muutaman kuukauden projektitöissä, ja tä on tosi kaukana ja tosi syrjässä, jossain Ison Omenan lähistöllä ja jopa Kehä II:n ulkopuolella. Pitää melkeen varoa ettei poro tule ja puraise. Kaipaan kovasti Kehä I:n sisäpuolelle...

Minua tervehdittiin täällä töissä tänään että "Hei julkkis".
Tämä liittyen tietenkin siihen pieneen seikkaan, että sain euroviisuhälinän takia naamani lehteen. (Sunnuntain hufvudstadsbladet, sivu 2)
Ilmeisesti täällä maaseudullakin luetaan pääkaupungin lehtiä.
Eipä siinä mitään että minut ja kaveriporukka valitaan 20 000 ihmisen joukosta Senaatintorilla, sehän on vaan tuuria.... vai?

Mutta entä sitten viimekerralla, kun oli edellinen viisuhuuma ja Lordin karaoke-ennätysyritys, Kauppatorilla.
Silloin paikalla oli väkeä yli 70 000, ja kas kummaa, silloinkin päädyin lehteen. (En ikinä muista oliko se Iltalehti tai Iltasanomat... mulle yks hailee, en lue kumpaakaan)
Tosin olin silloin Lordi-naamari päässä, ja se oli yksi kriteeri että minut valittiin kuvauskohteeksi kaverin kanssa.
Mutta no, nähdään ensi viisuissa taas

If life gives you lemons, you:
[ ] Make lemonade
[x] Make martinis
[x] Make invisible ink
[ ] Send e-mails to millions offering to share 20% of your lemons
[ ] Throw them at passing cars


:D

Käväisin tänään Lahdessa asiakkaalla, aamulla väsytti kovasti, mutta junassa 7 tummaihoista puhui niin kovaan ääneen, ettei siinä voinut rentoutua.
Ei mulla mitään niitä vastaan ole, mut en tajua miten ne pystyi pitämään niin äänekästä keskustelua yllä.
Vaikka Lahteen ei pitkä matka olekaan, oli se aika uuvuttava työmatka.

Ostin tuossa viikonloppuna heräteostoksena Wiin, mut ei mul oo telkkua joten annoin sen kaverille. Meen kait joskus pelaamaan sitä sen luo jos jaksan. Kuulemma se on ihan kiva laite.

Yritin valokuvata vähän maisemia tänään, ei oikein inspiroinut. Paljon surkeita kuvia tuli otettua.

Puhuin puhelimessakin aika paljon tänään, höpiseminen on joskus kivaa. Mut en jaksais mitään typeriä takaisinsoittoja ku joidenki pitää pihistellä saldon kanssa.
Jos mun kanssa joku haluaa jutella, se myös maksaa. Niin!

Juttelin siskoni kanssa lauantaina joku 35 min, hän asuu Ruotsissa ja näemme aika harvoin. Suunniteltiin synttäreitä. Näemme ensi kerran toukokuussa, siis äitini 50v synttäreillä. Ehkä annan Wii äitilleni, se kuitenkin aina pelaa pelejä ohjainta huitoen, sopis sille, enkä muutenkaan jaksa lahjoja miettiä.

Ihoa kuumottaa. Se tarkoittaa että mulla on joko flunssa, väsy tai molemmat.

AndyJ on pitänyt blogia matkallamme, sen verran kun ollaan ehditty koneella istumaan ja netti löydetty. Tavoitteena ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut istua tietokoneen ääressä, vaan lomailla, joten minuutintarkkaa blogia ei ole saatavilla. Emmekä edes muista kaikkia tapahtumia näin jälkikäteen; viini on halpaa ja muistin luotettavuus sen mukaista

Päivä 1:
Lennettiin Helsinki - Nizza ja oltiin perillä myöhään illalla, mutta silti oli lämmin. Haettiin vuokra-auto ja ajettiin hotellille.
Lähdimme kävellen seikkailemaan, söimme tapaksia ja joimme olutta. Siirryimme muualle, otimme taksin ja pyysimme tasokasta paikkaa. Ensimmäisenä taksikuski kysyy, "you want special stuff, or normal stuff?"...
Päätimme ottaa ihan normaalin paikan, ettei vaan jouduttais jonnekin ruoskattavaksi, haha.
Yökerho jonne päädyimme, vaikutti tasokkaalta, kaikki olivat kauniita/komeita ja paikka oli suosittu. Vaikka siellä oli ihan täyttä, saimme oman pöydän kun työntekijä teki meille tilaa häätämällä pari jo pöydän äärellä istuvaa
Tilasimme päytään arvokasta samppanjaa (lue: 140e / pullo) ja humalluimme reippaasti. Jotenkin pääsimme takaisin hotellille sammummaan.

Päivä 2:
Heräsimme. Kunto ei ollut mikään mahtava, mutta silti ajoimme länteen päin, kauniita vuoriteitä pitkin Cannesiin ihmettelemään elokuvapalkintojen luvattua kaupunkia. Siitä jatkoimme vielä St. Tropeziin, ihailimme maisemia, naisemia ja herkkuruokia. Päätimme kokeilla millaista pizzaa saa ranskasta. Ostin myös paikallista rosé-viiniä, joka on kuulemma erittäin hyvää. Se jää vielä nähtäväksi, koska en ole avannut pulloa.
Yöksi palasimme sitten takaisin hotellille nukkumaan. Ajoimme kuitenkin moottoritietä pitkin, koska pimeässä ei ole hirveän mukava seikkailla kiemurtelevilla vuoristoteillä :)

Päivä 3:
Nyt oli ruhtinaallisempi olo, koska edellisenä yönä ei oltu yökerhossa, joten mikä sen parempaa kun käydä katsomassa ruhtinaallista Monacoa. Ajoimme itään päin, edelleenkin kauniita vuoristoteitä pitkin ja katsoimme paikalliset nähtävyydet, söimme ravintolassa joka on ihan formularadan vieressä (vaikkakin formulat on vasta ensi kuussa).

Monacossa päivä menikin aika nopeasti, ja mietimme vielä että pitäisi vielä päästä vertaamaan ranskalaisten ja italialaisten pizzojen ero, joten eikun ajamaan Italian suuntaan. Vuoristomaisemat matkan varrella olivan sen verran kauniit, että sitä ihmettelee, miksi sinne en ole jo muuttanut asumaan.

Italian San Remossa pistäydyimme, ja pizza oli odotetusti todella maukasta. Suomen pizzaan verrattuna maku ja koostumus on todellakin erilainen. Voi olla että kaikki eivät pidä, mutta itse voin sanoa että en kaipaa kotipizzaa yms. Ranskan ja Italian pizzat ovat keskenään aikalailla samanlaisia, ovathan sentään naapurimaita keskenään.

Ilta koitti, ostimme Italiasta viinit ja viinit, ja ajoimme takaisin Ranskaan hotellille.

Summa summarum:
Pizzaa, viiniä, naisia, 3 maata, paahtava aurinko.

Päivä 4 - 7
TO BE WRITTEN

Koskaan ikinään ei ole korviin sattunut näin pahasti lentokoneen laskeutumisen yhteydessä. Eilen tuntui että pää räjähtää, sattuu korviin vieläkin ja ei kuule normaalisti.

Te jotka olette useasti lentäneet, tiedätte varmaan miltä tuntuu korvissa kun laskeutuu, joillekin se on lievää, joillekin hieman pahempaa, kuten esimerkiksi minulle.
Saatta kylläkin tällä kertaa johtua flunssasta. Kurkkukin on hieman arka ja olen yskinyt. Tä ei oo normaalia. Minä, kipeänä? En koskaan!

Ja mikä ihana viileä vastaanotto, lämpömittari näyttää lentokentällä 0°, kun siellä Ranskan rivieralla oli ainakin 20°+ jatkuvalla syötöllä.

Rusketusta ei liiemmin tainnut tulla, kuten ei myöskään viimevuoden kesällä kun oltiin Syyriassa, koska käytettiin 30-suojakertominen aurinkorasvaa.
Minkä sille voi jos iho on herkkä. Mielummin olen kalpea suomalainen kuin joku käristetty rapu.

Nyt pitäisi pikkuhiljalleen lopettaa oluiden ja viinien nautiskelu ja palata normaaliin työrytmiin... tai no, vielä on tosiaan tuo vappu välissä. Aloitellaan juhlinta jo siinä maanantaina hyvissä ajoin, ettei pääse hyvä olo pilaamaan vappupiknikkiä kaivopuistossa
Sinne on aina perinteisesti menty krapulassa.

Vinkki:
Suosittelen myös kaikkia kauempaa matkaavia vierailijoita tulemaan jo maanantai-iltana, koska silloin juhlitaan parhaat juhlat ja vietetään varsinaista vappua (eli vapun aattona, daa).

Ei tainnut toimia toi... oltiin kait humalassa jossain Nizzan yökerhossa. No, vappuna uutta soundia.

Noin 9 tuntia vielä, ja istun lentokoneessa. <viittaus>
Pyykki on vielä kosteata, matkakaverit umpikännissä ja mulla vielä vähän töitä tekemättä.

Kun lähden, taakseni en aio katsoa.

Olipas turhan lennokas lause, joka ei kuitenkaan ole totta. Kyllä mä sähköpostini ulkomailtakin luen.

Virallista matkapäiväkirjaa pidämme Andyn toimesta, AndyJ blogi päivittyy toivottavasti usein ja kertoo kaikki noloimmatkin hetket