IRC-Galleria

Moi rakkaat pölvästit

kiva kun luette tätä

Olin poissa pari viikkoa. Tiedän että ette sitä huomanneet, mutta se aika oli minulle tärkeätä. En voi mennä yksityiskohtiin, mutta jotain oli särki ja rikki, siksi halusin pysyä poissa.

Edellisen blogimerkintäni viidennettä kohtaa en ole vielä keksinyt. Nolouksia aina riittää kirjan kirjoittamiseen asti, mutta mitä kehtaankaan tänne kirjoittaa, jonka haluaisin työnantajanikin lukevan joku päivä...?


niiin, mutta kiitos teille kaikille. Olen takaisin.

Kaikki jotka ovat saaneet haasteen kertoo viisi omituisinta tapaansa. Kokeilenpa minäkin...
Here goes nothing: (tässä kulkee ei mitään)

1. Istun aina tuolilla jalat ristissä (ei silleen neitimäisesti, se ei multa onnistu, vaan sellainen suutariasento). Inhottaa roikottaa jalkoja ilmassa tai koskea nillä lattiaan. Mun on aina pakko saada jalat nostettua ylös. Saatan sitten istua tuntikausia samassa asennossa. Joskus jalat puutuu totaalisesti, mutta joskus taas ei tunnu missään.

2. Säästän kaikki ostamani kuitit todella kauan. Puhutaan vuosista. En mä niillä mitään tee. Mutta kaikki takuukuitit on siis tallessa. Ja kuitit hävitän yleensä kun
2a) niistä haalistuu teksti pois
2b) Olen unohtanut ne vaatteen taskuun ja ne tuhoutuu pesukoneessa
2c) Kuitti on mennyt niin ruttuun, että sitä ei saa enää avattua auki.
Yleensä joku kombinaatio näistä kolmesta.
Olen parantamassa tapaani. Alle 15€ ostoksien kuitit yritän nopeasti tuhota.

3. Olen laiska poimimaan lattialle pudonneita esineitä. Yleensä mulla putoaa paljon kolikoita, siksi mulla on lattialla niitä, kulmassa ja sängyn alla ja ties missä. Olen kuin Roope-Setä, ja kylven siis rahassa

4. Tilaan kalliilla paljon erilaisia lehtiä (Tiede, Mikrobitti, Tietokone yms. tylsää), ja .. en koskaan lue niitä. Laitan ne vaan pinoon, ku ei jaksa kiinnostaa. Joskus sitten selainen ne läpi.

5. Katselen sun kuvias täällä IRC-galleriassa!

Niin, en ole hirveästi täälläkään kirjoitellut.
Eikai ole mitään tapahtunut.
Tai sitten on, mutta vaan Hullut Pervot lukevat toisten päiväkirjoja, niin miksi altistaa itsensä tiirailun kohteeksi.

Mutta niin, asiaan.
Asiani on yhtä lyhyt kuin innostukseni.
Valmistuin koulusta. 27.1.2006.
Minusta tuli Insinööri (AMK).

Se oli siinä.

Pervoille kirjoitan vähän enemmän detaljeja.

Musta tuli siis kooderi. Ohjelmistotekniikan osaaja.
En tiedä onko se sitten niin hienoa. Siis valmistua. Saavuttaa joku helvetin tavoite.
Laiskasti hoidin opintoni loppuun. Mutta hoidinpahan kuitenkin.
Kaikki pitkän tähtäimen projektit on loppu.

Mistäs nyt tuskastella, kun ei enää ole "sitä tekemätöntä opinnäytetyötä" joka on painanut mieltä viimeiset kaks vuotta? Se kun oli niin hyvä tekosyy olla kiireinen ja muissa ajatuksissa, kun piti sitä koulutyötäkin ajatella. Mukamas.
Pitäisiköhän aloittaa taas joku ikuisuusprojekti.
Esim. talo, lapset (ehdokkaita tarttettais sit), maailmanympärysmatka, valaistuminen... en tiedä.

Tiedoksi vaan: aloitin opintoni vuonna 1999... SItten 2003 tammikuussa muutin opiskelupaikkakunnalta pois ja loppusuoritukset vaan jäivät. Viime viikolla sitten valmistuin. Jep. Kolme vuotta ei oikeastaan tapahtunut mitään.

Mutta hienoa.
Onnittelut minulle.


Huoh.
Pitäisköhän edes pyytää lisää palkkaa.


Ai niin. Ja piti jättää oma akka ku se oli sellainen pettävä valehtelija. Ei sellaisella tyhjäpäisellä ihmisellä mitään tee kuin satuta itseään.

... ja oli aikakin!

nyt lähden keskustaan hihhuloimaan, ja otan jossain vaiheessa bussin lentokentälle.
Mä häippäsen Ruotsiin.

Nähään siellä. Moro.

Ei jumalauta missä maailmassa me nykyään elämme.
Luulin että diktatuuri, kommunismi ja kansalaisen ahdisteleminen ja valvominen kuului muualle kuin Suomeen. Tai sci-fi kirjoihin.

Voi perkele että vituttaa suoraan sanoen.

http://www.effi.org/julkaisut/tiedotteet/lehdistotiedote-2005-12-14.html

Muokauttu lainaus yllämainitusta linkistä
"... viestintäpalveluiden tuottajat velvoitetaan pitämään viranomaisia varten kirjaa kaikkien kansalaisten viestinnästä:
- kenelle kansalainen on soittanut
- keneltä saanut sähköpostia
- missä hän liikkuu matkapuhelimineen jne.
Myös ulkomaisilla viranomaisilla olisi pääsy näihin tietoihin. Tietoja tulee säilyttää 6-24kk, mutta pidemmätkin ajat ovat mahdollisia. Esimerkiksi Puola suunnittelee 15 vuoden tallennusajan käyttöönottoa."

Ei voi kun ihmetellä, että onko tämä vitsi?
Minä en enää halua olla Euroopan "kansalainen". Olenko joku koekaniini, vanki, pala polttomerkattua lihaa?
Kuoleman tuomittu olen.

http://www.kasvi.org/index.php?id=174&x=7&y=11
"Pelottavin esimerkki tulee kuitenkin Kolumbiasta, jossa huumekartelli sai puhelinyhtiön puhelurekisterin haltuunsa ja tunnisti sen avulla huumepoliiseille soittaneet ilmiantajat."
Voitte vaan arvata miten näille ilmiantajille kävi.

Seurannan kylkiäiseksi yritetään suomeen kovaa tahtia saada aikaan jotain ihmeellistä sensuuriluetteloita nettisivuille. Sensuuria!? Kuka tämän listan kokoaa? Kuka määrää mitä minä saan ajatella ja ihmetellä? Ei kestä kauaa ennen kuin nettielämä on täällä samaa kuin Kiinassa, Vietnamissa, Burmassa jne.

http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=25444&tyyppi=1

Hyvä vaan jos laittomat pornot kielletään, MUTTA:
- Laitammeko tosiaan laput luukulle, suljemmeko vaan silmät...? Vaikka emme pääsisi katsomaan laitonta paskaa, niin ei se paska sieltä minnekään katoa. Lähettäkää mielummin niitä ahkeria viranomaisia sulkemaan ne laittomat sivut ja sivujen tekijät, sen sijaan että leikitte että ongelma katoaa sillä, että sitä ei näe.
Totuus on se, että paska on paskaa, ja 20 vuoden päästä kaikki on paskaa. Ei voi aivastaa ilman että lasku tulee perään melun aiheuttamisesta julkisella paikalla. Mihin loppuu valvonta, jos se tästä alkaa?


Kertokaa mulle, uskaltaako sitä enää harrastaa seksiä hississä ?

Koska suihkustahan sitä tultiin, niin pakko kertoa tietenkin viikonlopun suurin uutinen.

Sain vihdoin Ibi Love soittoäänen, josta olen haaveillut sitten vuodesta 1923!

Oikeasti haaveilin siitä heti silloin, kun Ibi TV:ssä hääräsi ja suloisesti uhosi tuomareille että "Prrrrrrrrr....."

Kuulosti ihan puhelimelta, ja nyt, puhelimeni kuulostaa Ibiltä.
Voi tätä onnen hetkeä.

Ratkaisevat tekijät: (Älä lue tästä eteenpäin ellei teknobabble kiinnosta sinua!)
1) Sain hankittua vastikään puhelimen, johon voin laittaa Mp3 ääniä (olihan mulla vuosi sitten, mutta se aikaisempi puhelin vasrastettiin, ja ostin uuden nyt uudestaan)

2) Sain asennettua ohjelmat, jolla pystyin ottamaan TV nauhoituksesta äänen talteen, ja muokkaamaan siitä MP3 tiedoston.

2a) Ensin DigiTV kortilla nauhoitus koneelle, sitten videotiedoston demuxaus virtualdubissa, jonka jälkeen ulostettu WAV tiedosto pakattu Mp3 formaattiin Audacityllä, käyttäen Lame koodekkia.
Kauan kesti ennen kun tajausin Adacityn asentaa, koska yritin jääräpäisesti käyttää vanhaa Goldwavea, mutta se oli jostain kumman syystä lakannut toimimasta, ja hukkasin paljon kallisarvoista aikaani tappelemalla sen kanssa, perhana.

Det var länge sen vi såg varann...
oho, väärä maa, väärä paikka, väärä aika, väärä kieli. Kyllä sekin hetki koittaa. Osoitteessa http://www.lunarstorm.se/


Mutta hei, kaikki vaan niin väärin.
Olenko sanonut että minua stressaa työ, arki, vapaa-aika, koulu, naiset, kunto, ikä, perhe...?

No en ole sanonut, vaikka joskus stressaakin. Ei ole aikaa stressata nääs, kun on niin kiire kaiken kanssa. Stressata voin sitten kun asiat on tehty. Ja murehtemininen ei ole hyväksi sydämelle
Välillä kun annan stressin ottaa vallan, huomaan kuinka sydän hyppii kurkussa asti ja epätasaisesti.
Olisi tahditonta kerrassaan mennä kuolemaan kun elon tarve on juuri suurin, joten yritäpähän sydänpieni kestää vielä sellaiset 40-50 vuotta.

On ne stressaavat päätökset vaan isoja joskus. Seuraava suuri elämän askel onkin päästä kodista ulos ja pyöräillä toimistolle. Kello vasta 11:22, eihän sitä millään jaksaisi polkaista, kun mielummin istun täällä sisällä hiplaamassa näppistäni ja kirjoittamassa sanoja tänne galtsublogiin.

Sitten kun tämä askel on otettu, sitten pitääkin tehdä pari erittäin kriittistä asiaa kuntoon asiakkaille. Ne taas on oikeasti niin isoja juttuja, etten ilkeä niitä tänne kirjoittaa. Ja aikataulutkin tiukat. Mmm.. piukat paikat sanotaanko näin.

Mutta, jos sais ensin tuon polkupyörän alleen.
Palaillaan.

Kaikki rupi alkaa olla poissa

Kasvaakohan mulla enää ikinä partaa tossa missä oli pahin reikä :Z

No toivotaan että kasvaa, niin sitten voin sheivalla normaalisti jatkossakin

But I want it back.

Ei oo kivaa.

Naama paskana. Tohjona. Sökö. Rikki. Verinen ja ällöttävä.
Tikit sain nenän alle ja leukaan.
Otsassa kuhmu.
Ylähuuli ihan turvonneena.

Älkää lapset koskaan yrittäkö olla sankareita yksin.
Siitä saa helposti turpiin.

Onneksi ei ole sitä videopuhelumahdollisuutta.
Nyt se ois kamala.

Vaiks mun puhelin on paras, niin toki löytyy parempia, jos joku haluu avautua.
Mun puhelin ei oo 3G, mutta en itke tai menetä yöuniani sen takia!
Videopuhelut menetän, hyvä.. ei tartte aina olla meikattu ku haluaa soittaa puhelun asiakkaalle. Jeps.