IRC-Galleria

Oih.
AAAAH. Oli Musen keikka eilen. JA SE OLI USKOMATONTA. TAJUNNANRÄJÄYTTÄVÄÄ. Eli siis joo jonotettiin siellä jossain melkein 2 tuntii, ja oltiin kuolla tylsyyteen, ainakin siltä vaikutti (mutta mun mielikuvitus laukkas jo muualla). No joo joka tapauksessa blaablaablaajonoblaablaablaa skippaan tämän. No sit melkein heti kun päästiin alueelle (joka oli aikas hugeee) ostettiin minnin kaa yhet hienot harmaat muse paidat. Ja jotain mitäs öö hengattiin vaan siellä ja kuvattiin ja jotain. Sit vähän ennen kun se ihme Manna alotti mentiin sellasen aidan sisäpuolelle jo valmiiks. No se sit alotti. Ja se oli... no... ihan ok. Aika tylsä. Me it ruvettiin lukeen siellä ja kuvaan. Sit kesti ikuisuudelta tuntuva aika, ja n. klo 18:45 White Lies alotti. Ja se oli paljon parempi, varsinkin 2 viimestä kappaletta, joiden aikana mun kädet tuli kipeeks taputtamisesta, mut eijuu ne oli oikeesti ihan hyviä:). Noh sit noin klo 19:40 sinne lavalle tuli kauhee läjä ukkoja jotka sääti jtn siinä, JA SIINÄ MUKANA TOM KIRK!!! Olin ihan "OOH SE ON TOM, TOM KIRK, MINNI,SE ON TOM! VEEEEERAAAA, TOM ON TUOLLA". Lol sille koska se on siis niiden 'media-manager', muse.mu:n hoitaja, "kuin musen neljäs jäsen" ja bändin hyvä ystävä ymsyms. Että höm. Mutta no joo. Sitten kun ukot oli touhunnu tarpeeks, ne lähti. AIVAN, NE LÄHTI. USKOMATONTA. VALLANKUMOUKSELLISTA. Öhh aivan. Sitten yleisö odotti. Ja odotti. Ja odottiodottiodotti. Ja sitten öhh kijuttiin ja odotettiin ja jtn. JA SITTEN NE TULI LAVALLE. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. SE OLI USKOMATONTA. No okei en ees nähny mtn, lyhyt kun olen, joten tosi upeeta. Mut kuitenkin. En kyllä osaa sanoa siitä mitään. Se oli vaan niin tajunnanräjäyttävää. Jotenkin siinä tajus että hei noi ihmiset on alle 20 metrin päästä musta. Ne on ihan olemassa. Nekin on ihmisiä. En tiedä, tuli vaan valaistunut olo. Ihmiset kirku, minä myös. Mattilla oli sellanen upee hopeinen asu, niinkun hopeiset housut, hopeinen puvuntakki, hopeiset kengät. Ja yks sellanen valkonen paita. Chrisillä oli valkoset housut ja takki, plus jotkut kengätenmuista ja musta paita. Ja Domilla oli musta jännä paita ja sellaset kummalliset housut. <333 siis. Mut ne soitti nämä biisit ja riffi ja muuta siis:

1.Exogenesis: Symphony Part I (Overture)
2.Uprising (Extended)
3.Kaoss Jam + Supermassive Black Hole
4.Map of the Problematique + Who Knows Who riff
5.New Born + Headup riff
6.Interlude + Hysteria + Back in Black outro
7.Nishe
8.United States of Eurasia
9.Feeling Good
10.Bliss (Long)
11.MK Jam
12.Undisclosed Desires
13.Resistance
14.House of the Rising Sun intro + Time Is Running Out
15.Starlight
16.Stockholm Syndrome Encore
Encore:
17.Burning Bridges intro + Plug In Baby
18.Man with a Harmonica intro + Knights of Cydonia

Mutta joo. Se oli vaan niin upeeta kun 21 000 ihmistä esim. laulaa Time Is Running Outissa sitä 'bury it, i wont let you bury it, wont let you smother it, i wont let you murder it'-kohtaa, kun Matt ei laulanu. Jotenkin ihanaa kun niin monen ihmisen ääni kuuluu samaan aikaan, siinä kohtaa. Kaunista. Ja kun joka ikisessä biisissä kaikki taputti ja laulo mukana. Se Starlightin taputus jonka Matt alotti oli upeeta. Joka ikinen oli mukana. Ihan kun kaikkia yhdistäis joku asia. Ja niinhän se meneekin. Mut silti maapallolla on vielä enemmän faneja muista maista, ihmisiä ympäri maailmaa laulaa, taputtaa, ja kuuntelee. Yksinkertasesti kaunista. Mutta mitä tästä voi sanoa. Jätti äänen käheeksi, varmaan miljoonittain pulloja ja muuta roskaa, hikeä ja hiekkaa. Ja se jätti kokemuksen, muiston. Jotain, mitä ei vaihtais mihinkään maan päällä, jotain niin sanoinkuvaamattoman kaunista, euforista, rasittavaa, kiduttavaa, muistettavaa. Mä toivon että kaikki tietäis miltä se tuntuu. Muutkin kun me 21 000 ihmistä. Koska se, mitä sinä päivänä tapahtu, oli todella jotakin.