Aavikolta tuulee lyöden saluunan ovet kii, on nurkassa piano sen äärellä aaveet tanssivat balettii. On seinään naulattu ässä, naula on läpi sydämmen ja minä seison tässä, kun aaveet tarttuvat käsiini kuiskien. Ne vievät mut baaritiskille tarjoten iloliemiään, juovun ja pyydän pianistia soittamaan sävelmää, jossa on tuuli ja vesi, niitty ja omenapuu. Aavikon laidalta tuulee, on kaunista se mitä muistoissaan tapahtuu.Sammun ja uneksin intiaanista joka mua opettaa, että ihmisillä on siivet ja rakastavaisilla luvattu maa tuo vanha intiaaninainen rukoilee unessa puolestani. Se sirottaa liekkeihin tuhkaa ja minä näen sinun kasvosi edessäni.Herään siihen, kun saluunastani juoksee joku pois se ei ole aave joka mieltäni kiusata voi, minä tiedän, että olit täällä jossakin. Ei ole niittyä eikä vettä joka omenapuutamme kastelisi kauemmin.