AAargh.. Pää leviää tappavan tasaseen tahtiin. Nukuttaa ja väsyttää aivan sairaasti, mut ei uskalla nukahtaa, koska tietää mitä unia sitä näkee. Ei hyvä. Ja ku päässä pyörii taas tuhansia asioita yhtä aikaa.
Tietyistä asioista en tiedä, et miten suhtautua. Järki sanoo muuta, mitä ite haluais tehä.
Jos katoais lopullisesti kaikkien tuttujen elämästä, ja aloittas jossaki kaiken alusta. Toisaalta niin olis varmasti parempi. Varsinki tiettyjä ihmisiä ajatellen. Ei tartteis muitten ahistella sen takia, mitä mä ajattelen/en ajattele.
En todellakaan toivo, et muut joutuu kärsiin jollain tavalla siitä, mitä mä oon..
Menipäs taas asiat monimutkasiks ja nopeasti. Aamulla en viel ajatellu mitn tällasia, vaan keskityin pelkästään krapulaan. Mut kai noi asiat hiipii väkisinki pinnalle, vaik yrittää pakoilla ja vältellä viimeseen asti, ja kai ne o joskus mietittävä. En taho, ku sais olla viel pari päivää ajattelematta mitään, ja sais olla vaan vaik ihan keskenään ja istuskella rannalla ilman huolia ja murheita. Olispa helppoa....