Et taida muuta osatakaan,
kuin suoltaa suustas valheita.
Rumaa myrkkyä,
suoraan mun silmille.
Aina vaan,
ja vielä uudelleen.
Kunnes lopulta lanka katkeaa,
ja sinusta minussa,
tulee kuollutta historiaa.
Vain valheittesi kaiku,
jää kirvellen soimaan.