Tahtoisin kirjoittaa tuskasta ja siitä kuinka taas sattuu, mutta itsehän minä olen kipuni tehnyt joten suottako noita muille murehtimaan.
Ehkä enemmänkin tahdon kertoa tehneeni elämäni vaikeimman asian, jätin ihmisen joka merkitsi minulle kaikkea ja on silti edelleen paras ystäväni.
Tahtoisin sanoa että me voidaan yrittää vielä, mutten tee sitä. Sinun takiasi ja jonain päivänä toivottavasti ymmärrät. Rakastan sinua silti.
Sattuu heittää pois niin paljon kaunista mitä me yhdessä tehtiin ja nyt rikon sen kaiken rakennetun. Rikoin kaiken muun paitsi luottamuksesi ja se on ainut lohtuni näihin syksyn pimeisiin, baarin valojen valaisemiin kylmiin iltoihin jolloin laahustan tyhjään kotiini. Vain istuakseni sängylleni ja muistaakseni ettet tule viereeni enää.
Vaikka eihän meillä olisi ollut vuosi päivätkään kuin kerran neljässä vuodessa, karkauspäivän kuninkaani <3