No, mitä tässä nyt sanoisi... Oli MAHTAVA reissu.
12.6.
Alkuun oli hieman hankaluuksia, lento oli myöhässä ja Helin kanssa ei löydetty oikeaa junaa Düsselistä Dortmundiin, mutta ehittiin viimiseen junaan nipinnapin (ilman lippuja). Onneksi se konduktööri oli niin ystävällinen, että saatiin ostaa liput junasta. Tietenkin sitten jäätiin myös pois sieltä junasta yhtä pysäkkiä liian aikaisin, eli oltiin yhden aikaan yöllä keskellä ei mitään, ja ketään ei ollut missään.
Luojan kiitos näin että taksi ajoi siitä ohi, ja onneksi se kääntyi takaisin, niin juoksin pysäyttämään sitä. Pyydettiin se viemään meidät Dortmundin rautatieasemalle, joka oli ~20 km:n päässä O______O Että kiva.
Päästiin noin 01.30 meidän hotellille aivan täysin väsyneinä ja itkua tihrustaen, mutta luojan kiitos meidän hotelli oli ehkä paras koko maailmassa ja henkilökunta ystävällistä <3 Viimein kun päästiin huoneeseen ja nukkumaan noin puol kolme, oli maailman paras tunne painaa pää tyynyyn.
13.6.
Herätys soi 06.00 aamulla. Vedettiin kuteet nopeesti niskaan, laitettiin hiukset ja meikit ja mentiin seitsemältä syömään aamiasta ensin, ja sitten napattiin taksi ja ajettiin hallille. Oltiin siellä vähän ihmeissään kun ihmisiä ei näkynyt jonottamassa yhtään, eikä ketään ollut missään paitsi jotain pari ihmistä siellä täällä.
Onneksi löydettiin kaksi sellaista saksalaista tyttöä, jolta kysyttiin että mikä on homman nimi, mutta hekään eivät sitä tienneet. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että yötä olleet jonottajat tuotiin ensin jonoon, jonka jälkeen me samana päivänä tulleet päästiin. Vietettiin kaikki pitkät 12 tuntia niiden saksalaisten tyttöjen kanssa (Hannah ja Flori), joita ilman me oltaisiin kyllä oltu hyvin pihalla :D
Jossain viiden aikaa selvisi, että päästäisin seisomakatsomon ensimmäiseen lohkoon (se oli jaettu viiteen osaan) <3
Ihmiset rupesivat pääsemään sisään vasta kuuden aikoihin, vaikka lipuissa luki puoli kuusi. Jono eteni ensin melko hitaasti ja polvia särki koko päivän jonotuksesta, mutta onneksi homma kuitenkin rupesi sujumaan ja päästiin sisään jossain seitsemän aikoihin. Heli taas päätti lippujen tarkastuksen jälkeen kadota jonnekin, ja saksalainen järjestysmies pysäytti mut nopeasti kun yritin juosta sitä kiinni :D
Saatiin hyvät paikat. Oltiin n. kuudennessa rivissä edestä <3
Se keikka oli USKOMATON. Tajusin vasta toiseksi viimisen biisin aikana että oikeasti olen siellä eikä se ole mitään unta, ja hirveä pala nousi kurkkuun. Vaikka pojat eivät Ich Bin Nich' Ichiä soittaneetkaan, soittivat ne sentään Geh:n, jonka kohdassa 'alles, ich und du' Bill katsoi mua suoraan silmiin ja osoitti <3
Ihmisiä nostettiin koko ajan pois eturivistä, kun ne pyörtyi, ja Heli taisi myös saada jalkojensa päälle yhden pyörtyneen tytön. Se meininki oli oikeasti aika sairasta. Kuitenkin raivasin koko ajan tilaa eteenpäin ja olin keikan loppuvaiheessa kolmannessa rivissä edestä. Oltiin siellä Georgin puolella, mutta se yleisö liikkui koko ajan sen mukaan, missä Bill oli. :D Hassua.
Viimisenä biisinä soitettiin An Deiner Seite, ja siinä vaiheessa ei oikeasti ollut kyyneleet kaukana. Gustav oli vielä niin söpö kun se jäi muiden lähdettyä soittamaan rumpuja :'D
Luojan kiitos keikan loputtua pojat heitti vettä yleisön päälle, olisin muuten ehkä kuollut :D Sain Tomin vedet SUORAAN mun naamaan, mutta eipä se haitannut, vaikka meikit taisi vähän räjähtää.
Ei jaksettu Helin kanssa jäädä keikan jälkeen venaamaan, että pojat tulisi ulos ja mahdollisesti antaisi nimmareita, vaan napattiin suoraan taksi ja lähdettiin hotelliin (taidettiin itse asiassa viedä se taksi suoraan yksien saksalaisien tyttöjen nenän edestä, mutta nojaa). Käytiin ostamassa pizzat viereisestä pizzeriasta ja omistaja kyseli kovin että katsotaanko me jalkapalloa :D
Kun pääsi nukkumaan, tuntui jumalalliselta. Koko illan hotellihuoneessa taisin kyllä valittaa että mua itkettää ja en halua että keikka on ohi. Heli menetti hermonsa.
14.6.
Saatiin kerrankin nukkua pitkään, ja mentiin herättyämme vähän shoppailemaan. Saksassa on niin halpaa, että olin ihan ihmeissäni :D Löydettiin semmonen kauppa, missä kaikki kengät maksoi 8-10e pari. Kyllä. Ja farkut 9,90. En kyllä ostanut kun yhden TH-paidan ja nahkatakin (mikä maksoi 25e).
15.6.
Kotiin. En olisi kyllä halunnut. Napattiin yhteinen taksi kahden muun suomalaisen TH-fanin ja niiden äidin kanssa Düsseliin, ja hengattiin siellä lentokentällä sitten yhdessä. Olin koko kotimatkan ajan niin surullinen, ettei mitään rajaa. Vielä kun pääsin kotiinkin, valitin, etten halua olla Suomessa, vaan haluan Saksaan <3
Haluan vieläkin takas mahd. pian <3 Kiitos TH ihanasta keikasta ja silleen <3 Kuvia tulee pian :D