Eniten maailmassa minua surettaa se, että voin vain hetkeksi mennä satumaailmaan, vain osittain. En pääse sinne varmasti ikinä kokonaan, ellen sitten kun kuolen.
Se tuntuu uskomattoman surulliselta, pohjattomalta. Ja ihmettelenkin vielä sitä, että olen huono lukemaan, ja en useammin riennä kirjojen pariin. Mutta se korvautuu oman ajatuksen maailmoilla.
- olen sekaisin vieläkin
ja siitä on aikaa kun sen ensikerran huomasin.
Ja rakkaat.
Lähettäkää minulle pianokappaleita ja fantasiamusiikkia heti.
Rakastaisin teitä.
Miksen voi olla haltia ja ratsastaa ja vain olla?