Tänään olen lukenut vähän ruotsia ja tuntenut itseni jotenkin eristyneeksi ja yksinäiseksi.
Ja ilkeäksi ja kylmäksi. Olen syönyt liikaa leipää ja olen ajatellut typeriä ja ikävöinyt mp3-soitintani ja haaveillut ja empinyt. Olen melkein pillahtanut itkuun yksin ollessa ja jutellut veljen kanssa trampoliinilla ja kertonut juttuja.
Olen melkein unohtanut, että minusta piti tulla suuri kirjailija ja olen melkein unohtanut miten huiput kirjani menevät. Olen myös nähnyt silmieni edessä kohtauksen elokuvastani ja olen meinannut oksentaa matikantunnilla ja minut on myös laitettu naulakon päälle istumaan eräiden kivojen toimesta.
Kukaan ei kommentoi mulle :
(
Kaipaan kaikkea.