Liedessä hehkuu tulen puna,
katon alla on vuode sijattuna;
toki vielä ei uupumus jalkoja paina,
joka nurkan takana kohtaamme aina
yhä uudet kivet ja uudet puut
joita ei ole nähneet ketkään muut.
Puu, kukka, ruoho ja lehti
jo jäädä ehti! Jo jäädä ehti!
Vedet, kukkulat taivaan alla,
ohi kiiruhtamalla! Ohi kiiruhtamalla!
Yhä nurkan takana jossain lie
jokin salainen portti tai uusi tie.
ja vaikka ne tänään jäävät taa,
voimme huomenna takaisin taivaltaa
ja kulkea piilopolkuja näin
aurinkoa ja kuuta päin.
Oratuomet, kuusamot, haavat
jo mennä saavat! Jo mennä saavat!
Kivet, hiekka, notkelma, suo,
hyvästelemme nuo! Hyvästelemme nuo!
Koti takana, maailma edessä on
ja polkuja määrä lukematon
läpi varjojen laitaan pimeän
kunnes näemme tähtien syttyvän.
Ja silloin maailma taakse jää,
kotiin, vuoteeseen matkamme ennättää.
Utu, hämärä, varjot syvät
pois hälventyvät! Pois hälventyvät!
Tuli, lamppu, liha ja leipä,
uni odota eipä! Uni odota eipä! -Bilbo