Keskipäivän kirkkauden hellin käsin vaikka sulkee
iltaa vasten paino kulkee se läpi sormien.
Juokset olohuoneeseen kannat suurta pahvimiekkaa
jalanjälkes täynnä hiekkaa poikki maton oikaisten.
Katson kuinka vaieten urheasti kivun nielet
välttäväiset leukapielet värähtää ja ihmeeseen
herätät mut loistaen poikki aamun ensivalon
alta puiden taakse talon juoksi kettu poikineen.
Tiellä vastaan tulee monta kiiltävää ja arvotonta.
Kyyneleitä kertyy nippu niissäkin lie kultahippu.
Hiipiessä pimeyden vain vähän ennen unta
lisää hyppyrille lunta tahdot vauhdin takaisin.
Uni saapuu pyyhkien vakaat mietteet kasvoiltasi
toivon ettet vuorollasi havahtuisi aikaisin.
Tiellä vastaan tulee monta hymyilevää, arvotonta.
Kyyneleitä kertyy nippu niissäkin lie kultahippu.
Tiellä vastaan tulee monta kiiltävää ja arvotonta.
Kyyneleitä kertyy nippu niissäkin lie kultahippu.