Miks muiden lahjat on helppo huomata, mutta tuntuu, että itellä ei oo minkäänlaisia? Tai joskus kun tulee sellanen olo, etta pakkohan mulla joitain olla, ni sit ei kuitenkaan tiiä, et mitkä ne on... ehkä oikeesti oon vaan keskikerto ihan kaikessa. Mikä on hyvin tuskastuttavaa, koska joskus haluis loistaa, eikä sellasta tilaisuutta mulle ole ikinä tullu. Kai oon aika itsekäs, mutta voi olla, että huomenna tää asia ei taas enää vaivaakaan mua niin paljo.. ehkä se tästä.
vai pitäiskö vaan hyväksyä, että niin se on?