Olen varmaan ku en oo saanu aikaseks edes tänne jtn kirjottaa:D Korjaan asian..tässä tällainen nätti runo,joka kuvaa hyvin tän hetkistä oloani..ei oo oma,vaan kopsattu jostain teinilehdestä:D
" Rakkaani,kuuletko kun huudan ikävääni,tunnetko kuinka kärsin?
Minä tarvitsen sinua,älä lennä luotani pois juuri nyt,kun huomaan,että sinua minä rakastan,että sinua minä tarvitsen.Ja kaipaus on niin suuri.
Rakkaani,tule takaisin.Kuuletko,kun huudan?? "
Sellainen..ei enää tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa ku kaikki on niin sekavaa.miks ihminen on halujensa vanki,siinä päivän kysymys..ja miks on niin monesti silleen,ettei voi mitenkään vaikuttaa elämään..Omakin motto on joskus ollut että life is what you make of it,mutta ei sekään aina toimi..Vaikka haluaisi miten kovasti jotain asiaa,sitä et kuitenkaan saa vaan se viedään sulta pois..nyt haluaisin heittääntyä oikeen lapselliseksi ja potkia seinään ja huutaa että epistä.Hitto kun sekään ei vaan auta..vaikka potkisin seinän hajalle ja huutaisin ääneni käheäksi,asiat eivät muutu..