IRC-Galleria

Sota!

Ennen näin ihmisiä, mutta nyt sodan äänet ja 2-tahti bensiinin haju ovat tuhonneet haju- ja näköaisitini. En näe enää ihmisiä, näen ajatuksia, verta, tuhoa, -valoa. Kaikki koostuu valosta. Olen pääni, ajatuksieni vanki. Ne rappaeuttavat hiljalleen, luovat kontrollin. En tunne surua, kun lasken uurnan, en tunne surua kun katson luisissa kasvoissa, syvissä kuopissa, olevia kuivia silmiä. Se on kaunista, kuivuneet, kuihtuneet silmät - rakastavat. Ne pelkäävät asetta, vaikka sen piippuun halajavat. Ne kaipaavat jo kuolemaa. Sen ne saavat.

Kranaatti putkeen - puff, iskurit huutaa, kranatti lentää. Räjähdyksen jälkeiset tuskan huudat kertovat osumasta. Lisää pelkoa, kipua, uhreja, verta - tuskaa. Kuolema. Tuo valkoinen arkku, sen siniset viivat, valkoiset ristit sen päädyissä. On aika laittaa, lyödä naulat jälleen puoli-tuntemattoman hienon sotilaan kauniiseen arkkuun. Se on ohi, kauneus on jälleen poltettu, uurna laskettu ja haudattu. Se on loppu, vain muistot ovat jääneet ja kaunis, sisu sini-valkoinen. Suomi. Perintö, itsenäisyys. Silti vain tuskaa, tuhoa, mutta silti se on niin kaunis, verinen.

Suomi

----

Inspiraatio syntyi muistoja miettiessä, kirjoitus _EI_ ole 100% faktan perusteella tehty.