vähän aikaa lähtösi jälkeen,
päätin lähteä kävelylle paikkaan jossa ekan kerran tavattiin.
kaikki valopylväiden varjot mun ympärillä,
muodostavat sun kasvos kosteaan asvalttiin.
silloin mä en vielä tainnut tajuta,
että sydämmen voi noin vaan särkeä tahtomattaan.
nyt mä ymmärrän sen,
mutta se on jo myöhäistä, koska oot jo lähtenyt
ja löytänyt hänet kehen luottaa.
mä tahtoisin katsoa sua,
mutta käännät katsees pois.
mä tahtoisin koskea sua,
mutta kävelet vaan pois.
mä pyydän sulta vielä yhtä tilaisuutta,
hyvittää kaikki vääryydet.
mutta sä vaan itket ja pyydät mua
unohtamaan kaiken
mä istun kylmälle penkille,
jossa alkukesästä ekan kerran suudeltiin.
ja etsin nimikirjaimet ja sydämmen,
jotka me yhdessä silloin kaiverrettiin.
mutta en löydä niitä,
koska penkki on maalattu uudelleen,
joten nyt tajuan että me ei kuuluta yhteen,
silti vaan kaipaan.