Ihmiset etsivät onnea useimmiten muualta kuin itsestään. Se on jossain siellä - huomisessa, toisessa ihmisessä, tulevaisuudessa, menneisyydessä, kaukaisuudessa, tavoittamattomissa tai ylipäänsä jossain, missä ei itse vielä ole. On ehkä toivoa sen saavuttamiseksi, mutta usein se ilmenee vain kateutena sitä kohtaan, mitä saattaisi olla. Kaipuusta olemattomaan syntyy surua, joka syö energiaa onnen syntymiseltä.
Kukin on matkallaan päätynyt johonkin kohtaan. Siitä paikasta, missä nyt sattuu olemaan, voi joko nauttia, tai siirtyä toisaalle, jopa nauttia siirtymisestä. Matka-ajan voi jättää elämättä ja tyytyä turvalliseen valmiiseen kyytiin, mutta silloin ei enää tiedä missä on ja miksi.
Joskus vielä nauran näillekin "viisauksille".