IRC-Galleria

Helsinki, varaudu saapumiseeni. Minulla on sinulle tuliaisiksi muutama lämminsydäminen organismi. Annathan vastalahjaksi muutaman kauniin valokuvan?

Tunnen suurta onnea ja hyvää mieltä, kun seilaan sähkömeren suunnattomilla aalloilla kohdaten ystävien sanoja ja kuvia. Tuntemieni ihmisten vaikutus minuun ja muihin on mahtavan energisoiva, laajentava, lämmin ja turvallinen. Pidän tarinoista, joita olen itsekin rakentamassa.

Arvokkainta ihmisissä on heidän vaikutuksensa toisiin ihmisiin.

PS.
En pysty päivittämään iBlogia, koska sen päivitysjärjestelmään ei koskaan pääse. Se on joko ruuhkautunut tai muuten vaan tukkiutunut. Siispä se blogi täytynee hylätä ja etsiä jostain parempi softa. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Perkele! Tähänkö on tultu?! Yli vuoden vanhat galtsublogimerkinnät ovat kadonneet!! Mandariininkuoritutkimuksien tärkeät kaksi ensimmäistä vaihetta ovat nyt tallessa vain muistoissa.

Mutta! Kerron täten aamuisesta sensaatiomaisesta huomiostani mandariininkuorien kuivumiskäyttäytymisestä. On nimittäin niin, että mandariininkuoret muodostavat patsaanomaisia rakenteita kuivuessaan. Nyljin viime yönä mandariinin, jonka jälkeen jätin kuoret pöydälle. Yön aikana kuoret olivat muodostaneet kauniin siltamaisen kaaren. Mandariininkuorilla on siis kyky muuntautua hyvin kauas alkuperäisestä muodostaan - ilman apuvoimia (vain irrotus riittää). Kuoren tulee toki olla yhtenä palana irrotettu, jotta patsautuminen voi täysimittaisena tapahtua.

Jos joku tietää hyvän paikan ostaa/lukea/löytää digitaalisia kirjoja (mielellään sellaisia, jotka löytyvät painettuinakin), siitä tulee minulle kertoa!

Palasin Latvian reissulta monta tapahtumantäyteistä päivää rikkaampana. Kaikki tuntuu taas niin tavalliselta. Onneksi on kuvia. Onneksi laitan niitä pian esille.

Ostin jonkin aikaa sitten Placebon Meds -levyn kuulematta siitä yhtään biisiä. Koko orkesteri oli muutenkin aika vieras, lukuunottamatta muutamia hittibiisejä. Meds kolisi ja kovaa. Jokainen biisi on nautinnollinen. Pirun kova kiekko. Kuuntelin sitä nonstoppina muutaman viikon ja sitten olikin pakko hommata lisää Placebo-levyjä. Nyt omistan Medsin lisäksi Sleeping with Ghosts ja Without you I'm nothing -lätyt. Black market music ja Placebo (debyytti) täytyisi vielä hankkia. Placebo on sellaista musiikkia, että sille pitää antaa mahdollisuus, muuten se ei puhuttele. Tai ainakin itselleni orkesteri oli kaukainen kunnes todella päätin kuunnella sitä kerran kunnolla.

Arvostukseni kyseistä herraa kohtaan on noussut kohisten. Tutustuin kokeilumielessä uuteen Rudebox-levyyn ja sehän rokkaa kuin kymmenen kirahvia vesiputouksen liepeillä. Elektroniset saundit, "We're the Pet Shop Boys" -biisi, Neil Tennantin vierailu "She's Madonna" -biisissä, rento räppäys, Bongo-bong -biisi! Monipuolinen heppu. Hienoja biisejä ovat myös "The Actor", "Never touch that switch", "The 80's" ja "Louise". Vähän pelkään, että nyt joutuu taas ostamaan levyjä.

Täytyy kyllä sanoa, että IRC-Gallerian päiväkirja on ihanan yksinkertainen blogisofta. Täällä voi todellakin keskittyä olennaiseen.

Aion kuitenkin kokeilla iBlogia, josta muutama kokeellinen merkintä jo löytyykin: http://c2162.iblog.com/

Blogit, podcastit, foorumit, yhteisösivut, uutissivustot, pikaviestimet...puhetta, keskustelua ja tietoa on tarjolla loputtomasti. Tämän kaiken keskellä oma osallistuminen tuntuu lähes merkityksettömältä. Onko oma pisara valtamereen tiputtamisen arvoinen?

On hienoa, että viestintä on menossa pois keskitettyjen uutispalvelujen ja muiden sisältöyhtiöiden käsistä.

Matkat ja ajatukset kiinnittyvät muistoissani tiiviisti yhteen. Kun myöhemmin palaan johonkin aikaisempaan ajatukseen/pohdintaan, liitän sen yleensä siihen tilaan, liikkeeseen ja paikkaan missä olen asiaa ajatellut. Matkustaminen, joko ihan vain kävely tai sitten pidempi reissu, on hyvin tärkeä osa kasvuprosessia. En usko, että ajatuksenikaan liikkuisivat yhtä paljon, jos en itse liikkuisi. Matkat myös erittelevät ajatuksia paketeiksi, aivan kuin blogimerkinnätkin ovat pieniä kokonaisuuksia - eräänlaisia matkoja?