Väsynyt olen hohtamaan
Valehdeltua elämää niin loistavaa.
Musta hetki voitti taas,
Kallis lahoaa käsiin vapiseviin.
Minut pyydystettiin nauramaan,
Tunnottomana sydäntä purkamaan.
Huominen ihan samaa vaan,
Kun vain loppuisi sekin aikanaan.
Katseeni siirtyy seuraavaan,
Ei koskaan mihinkään parempaan,
Kuin ahtaimpaan ja heikoimpaan.
Kiva elää elämää.
Hei, älä kuitenkaan
Auta mua muuttumaan.
Jos sä haluat mun mukaan,
Joudut ansaan itsekin