Lämpimät kiitokset kaikille ala-aste frendeille kaikesta.
Nyt aion vähän purkaa patoutuneita tunteitani.
Alotetaan siitä että jos te näkisitte mut klubilla tankotanssijana, niin valtaosa halveksuis sitä. Koska kukaan teistä ei koskaan ottanu tosissaan sitä että mä AION elää unelmaani (riippumatta siitä mikä se on) ENKÄ mä aio kasvaa aikuiseks niinku te äidin helmassa roikkuneet finninaamaset runkkarit ja laatikossa eläneet kiltit porvaritytöt.
LISÄKSI. Valtaosa teistä jos nyt näkis minut, ei enää ehkä lyttäis mun itsetuntoo niinkun teitte sillon joskus. Kiitos, kärsin siitä vieläki.
Ja otan mielellään kommenttia vastaan teiltä jos satutte stalkkaamaan. Ei oo ikävä.