IRC-Galleria

Päiväkoti-ikäisen taaperon silmät tapittavat golfpallon kokoisina. Kädet vispaavat edestakaisin, jalat eivät istu mallikkaasti asennossa, eivät sitten millään.
Pienessä päässä surraa visainen mysteeri: millainen maailma on sitten, kun hän on aikuinen... Kaikkea ne aikuiset pyytävät ratkomaan, hän takuuvarmasti nurisee mielessään.
-Autot ajelee yksin, ilman kuljettajaa, Verna, 6, äkkää.
-Joo! Autot on eläviä, Minna, 6, säestää.
Lapset toden totta ovat yllytyshulluuden maailmanmestareita. Kun yksi kekkaa jotain, koko kuoro puoltaa hurjan lailla.
Varsinaisen juu-kuoron synnyttää Minna keksimällä kävelevän vessanpöntön. -Mun ei tartte aikuisena mennä minnekään, vessa tulee luokse, hän kikattaa.

Eemelin, 5, mielestä hän asuu isona hyvin korkeassa kerrostalossa. Ai miksikö?
-Höh, no tietty sen takia, että ylimmästä kerroksesta näkee kuun.
Niin tietty.
Susannan, 6, taivaalla pyyhältävät avaruusolennot ja lentävät lautaset. Camilla, 5, ja Janette, 4, luottavat rauhallisempaan kehitykseen. He nostavat peukalonsa huulilleen ja lausuvat:
-Mä asun talossa, jossa asuu tavallisia ihmisiä. Pihalla on auto ja kukkia, taivaalla aurinko ja pilvi.

Lapset uskovat, että maailma on heidän aikuistuessaankin rauhallinen ja kiva paikka.
-Mä muutan Englantiin, jos täällä on sota. Mut en mä usko, että täällä on. Se oli ennen vanhaan ja silloin oli dinosauruksiakin, Verna muotoilee.
Vain Minna näkee sodan uhan.
-Se on typerää. Kun mä oon iso, musta tuntuu et mut tapetaan ja se on kamalaa.
Vaan kauan tyttö ei hahmottelemaansa kohtaloa sure.
-Mä muutan Marsiin. Raketilla. Kaikki muutkin muuttaa. Siellä ei kukaan ammu pyssyllä.
Verna matkaa Marsiin junalla, Susanna lentävällä lautasella.
Kaikki päättävät ottaa mukaansa paljon ruokaa. -Tai voihan siellä syödä pieniä ötököitä ja avaruusolioita.

Vain Verna haluaa omia lapsia. Camilla empii synnyttämistä siksi, että "eihän Marsissa oo sairaaloita". Niin tietysti!
Luonnon säilymiseen lapset luottavat. Eemeli tosin ajattelee, että ei hän koskaan tule kasvattamaan perunoita, sehän on pappan hommia. Janetten mamman kasvimaalla kasvaa porkkanoitakin.
Ammattinäkymätkin taaperoilla ovat jo selkiintyneet.
-Mä oon jo balettitanssija, ja haluun olla se AINA, Verna painottaa.
-Mä rupeen ratsastajaksi, Susanna toteaa.
Camilla tahtoo sambatanssijaksi ja kynttilöiden tekijäksi, Janette voimistelijaksi ja tarhatädiksi.
-Musta tulee lentokoneenkuljettaja, Eemeli ei epäröi.
Sitten hän pukahtaa älykkäästi: -En mä sitä voi TIETÄÄ, mä olen lapsi.