IRC-Galleria

Kun mun edessäni oleville punertaville huulille alkoi pikkuhiljaa nousta pirullinen virnistys, aloin tajuta mitä olinkaan loppujen lopuksi tehnyt. Mä olin suudellut juuri sitä ainoaa ihmistä, jota mun ei olisi ikinä pitänyt suudella. Olisi ollut turvallisempaa mennä vaihtamaan suukkoja vaikka jonkun puliukon kanssa, mutta ei Mion kanssa. Mion ei olisi ikinä pitänyt saada tietää, että mä ajattelin siitä joskus hyvin kyseenalaisella tavalla. Mun oli pitänyt pitää se salaisuus itselläni hautaan saakka, mutta enää se tainnut olla ihan mahdollista. Mä olin suudellut Mioa ja paljastanut sille yhden mun pahimmista heikkouksista. Mä kaipasin sitä yhä. Mä halusin sitä.

”Pettikö itsehillintä?”
Ääni oli samettinen, katse härnäävä.
”Pää kiinni”, sihahdin sille ja kauhuksi huomasin poskieni punertuvan entisestään.
Mio nojasi nautinnollisesti puuseinää vasten kädet siellä, minne mä olin ne jättänyt. Lantio työntyi hieman eteenpäin, ja vaaleat etuhiukset silmillä. Se näytti aika riettaalta, selvästi tarkoituksella.
”Tai mitä? Pakotat sä mut hiljenemään uudelleen?” se tiedusteli huvittuneena ja kohotti toista kulmaansa kysyvänä.
”No en todellakaan! Kerta riittää mulle mainiosti. Mieluiten en olisi kokenut sitäkään”, sihahdan sille takaisin ja mun äänensävyni kuulosti niin puolustelevalta, etten uskonut sitä itsekään.