Kirotellaampa tännekkin jotain ku tällänenkin tosiaan on. Tänään saanu aikaseksi viimeisn kolmen viikon viettämisen suunnittelun ja vaadittavat toimenpiteet suunitelman toteuttamiseksi. Elikkäs lennot ja hostellit varailin ajalle 15.12.2007 - 6.1.2008. Rahaahan siihen meni, mutta onneksi euro leikkii lentäjän pojan unelmaa ja nusee korkeammalle kuin koskaan. Elikkäs viimesten kokeiden jälkeen lauantaina Kansas Citytä suuntaan kohti Amerikan todellista valloitusta länsirannikolta itärannikolle. Las Vegas on ensimmäinen kohteeni. Grand Canyonin tutkimisen suoritan täältä yöelämän viettämisen lomassa. Majoitukseni tapahtuu Syntien Kaupunki nimisessä hostellissa... Las Vegasin valojen jäädessä taakse suuntaan San Franciscoon ihmettelemään tätä laulujen ja tarujen kaupunkia. Punapuitakin on tarkoitus käydä katsomassa ja kokeilla jos jonku läpi vaikka pääsis menemään. San etuliitteenä oli niin mukavan kuulonen niin en ajatellut vain yhdellä selvitä vaan varasin lennon San Diegoon. Täällä koiliskulmassa on kuulemma aivan erityisen hieno meininki vilkkaine katuineen ja kulttuuripaikkoineen. Kai sieltä samanmielisiä kanssamatkaajiakin löytää. Etuliiteet on niin hassuja, niin päätin nähdä jotain uutta ja tuhotun tilalle rakennettua New Orleansissa. Meininki kuulemma latistunut sitten vuoden 2003, mutta festivaaleja ja musiikkia tarinoiden mukaan on paikassa vielä jäljellä. Uuden vuoden ajattelin viettää palmujen alla, koska kylmät kelit ei kuulu mun suosikkeihin. Totesin, että Miamista varmaan palmuja löytyypi ja lämpäö joten otin sen suunnakseni ja viimeiseksi kohteekseni. 6.1 lähtee lento NYstä oi niin rakkaaseen, mutta hieman kylmään kotimaahani Suomeen. Et silleen. Mutta niistä retkistäni kirjottelen enemmän tässä muutaman kuukauden kuluttua.
Arvon lukiaa varmaan kiinnostaa tämän hetken tekemiseni myöskin (miksi muuten olisit täällä ). Joten valotetaampas hieman viimeaijojen tekemisiäni. Mennäänpä ajassa taaksepäin vaikka ihan pikku pala kerralla... Elikkäs mitä tein tänä viikonloppuna loppumatkan järjestämisen lisäksi. Eilen lauantaina olin ystävieni kanssa Jaakon luona (ulkomaata piti puhua) ottamassa hassuja kuvia, keskustelemassa henkeviä ja katsottiin yksi elokuvakin. Perjantaina täällä oli Pitt Rock bändi taisto. Ihan hyviä pändejä oli. Siitä sitten lähdettiinJB’s Sport Baar and Grilliin kuuntelemaan country musicia. Sieltä menimme kaverini kaverin asuntoon jatkamaan iltaa josta sitten ilta jatkui asunnon omistajan kaverin juhlissa. Siinä tapasi taas kohtuu joukon uusia naamoja illan aikana. Eli oli semmonen aika perinteinen viikonloppu. Tarjolla oli myös naisten lentopalloa ja Kiinalaisen opiskelijayhteisön BBQ tapahtuma. Blaah en ehkä jaksa kaikkia viikonloppuja/ viikoja käydä läpi matkani alkuun asti joten sauraavassa hieman yleiskatsausta.
Jos sitä hiean valottais perusfaktoja tästä reissusta. Elikkäs olen Kansasissa Pittsburg nimisessä 17000 asukkaan kaupungissa opiskelemassa managementin opintoja 7000 opiskelijan yliopistossa jossa on 400 vaihto-opiskelijaa joista minä olen yksi. Tulin tänne elokuun 24 päivä New Yorkista jossa vietin 6 päivää. Lähtöni tiedätte. Ihmiset on ystävällisiä ja täältä löytyy jopa kaupungin sisäinen bussilinja vaikka kaikki ainakin paikalliset omistaa auton, yleisimmin panssarivaunun kokoisen pick-upin. Menomestoja löytyy kourallinen koska opiskelijoita on kohtuullisen hyvästi täällä. Tien toisella puolella yliopistosta on Moorman’s niminen isompi pubi josta löytyy lauantaisin myös tanssilattia. Paikat menevät kiinni jo kahdelta täällä. Osaksi varmaan myös hallituksen alkoholipolitiikan takia täällä on kohtuullisen hyvästi veljekuntataloja. Sisarkuntatalojakin joissa asuu vain tyttöjä löytyy joitamia. Yhdessä tällaisessa veljeskuntatalossa on tullut tutustutta amerikkaliseen kulttuuriin ja tehtyä nippu ystäviä. Hmm... mikähän Phi sigma kappa talo olikaan. Asun siis yliopiston asuntolassa ja huonekaverini on made in China tyyppinen ratkaisu. Ihan jees heppu. Kova opiskelemaan. Ruokala on tuossa kun toisesta kerroksesta laskeutuu pihalle ja kävelee 15m. Ei tarvi miettiä, että oiskohan niillä jotain ”hyvää” niin kuin hampurilaisia tai pitsaa, koska niitä on aina tarjolla, tai ainakin hampurilaisia. Jos väärään aikaan sattuu, niin ainut ruoka mitä tarjotaan on hampurilaisen ja ranskaliset. Uujea. Normi aikoin sieltä saa ihan kohtuu hyvää lähes normaalia ruokaa (ei upporasvassa valmistettua). Urheilu on täällä myös sangen korkealle arvostettua rasvaisen ruuan lisäksi. Yliopistolla on tiimejä erittäinkin moneen lajiin ja ihan hyvästi ovat menestyneetkin. Täällä saa opintosuorituksia myös liikunnasta. Itsekin olen yhdellä kurssilla, jottei pääse massu venymään. Ihan mielellään oon vanhanaikainen mies . Kohtuu hyvästi täällä järjestetään kaikkea aktiviteettä opiskelijoille. Olen ollut katsomassa stand uppia (kohtuulline show), hypnoosishowta (ehottomasti paras show mitä oon koskaan nähny (tunti naurua putkeen)), karaokea, idols kisaa, ulkoilmaelokuvaa, urheilutapahtumia tullut seurattua enemmänkin (naisten lentopallo on mun suosikki), vesisotaa, eurooppalisen jalkapallon turnaus on järjestetty myös (päästiin mitallisijoille), eri järjestöjen BBQ tapahtumia (kai ne itestään aina jotain kokeilee kertoo), Allasbileissä paikallisessa vesipuistossa (kyllä, tämän kokoisesta kaupungista moinen löytyy), latinotansseissa oli täällä myös vissiin vähän kuuluisampi bändikin soittamassa. hmm... no ainakin nuissa tapahtumissa oon ollu kattelemassa ja osallistumassa, niinkö tuo sanamuoto tuossa välillä muuttu. Onhan nuita jotain tietokilpiluita ja vastaavia tapahtumia myös ollu, mutta ei sitä kaikissa sentään oo tullu käytyä. Vaikka tämä pieni paikka onkin, niin ei täällä tekeminen niin elposti silti lopu. Niin. Suomalaisten kanssa on tullut yllättäen vietettyä aikaa ihan hyvästi. Brassien kanssa vierähtää melko hyvästi aikaa viikosta myös. Kaiken näkösten ihmisten kanssa sitä täällä on kyllä tullu verkostiduttua (hyvällä tavalla). Eteläamerikkalaisten, aasialaisten (niitä on melko hyvästi täällä), eurooppalaisten (saksa, ranska, englanti akseli) ja joittenkin intialaistenkin kans (rentoa porukkaa). Tottahan toki myös amerikkalaisiin on tullut tutustuttua. Ihan lunkia porukkaa. Opiskelijat ei ainakaan hallitusta ihan liikaa myötäile mielipiteissään...
Joskos sitä pitäis vielä tässä kun saanu vauhdin päälle kertoa teille NY:ssä vieltetystä ajasta ja Chigacoon suuntautuneesta automatkasta. Juu. Elikkäs... pitäähän sitä vähän matkailla kun tänne asti tulee. Näkee vähän maalimaa ja saa avarrettua näkemyksiään. Ei ne ehkä koskaan kovin suppeita oo ollukkaan..
Olipa kerran (pitemmän kaavan kautta) Teekkari joka päätti lähtä vaihto-opiskelemaan USA:han. Paperisota oli käyty ja pakolliset järjestelyt ja vierailut suoritettu ja kotioven jättämiseen oli aikaa parisen tuntia päätti hän rueta pakkaamaan. Ajatustyö oli tehty, mutta toteutuksen mestari oli jälleen elementissään. Pakolliset tavarat heitettiin kaapista rinkkaan ja aikaa jopa jäi tarkastukislle ja pienille täydennyksille. Mitään kriittistä ei jäänyt rinkan ulkopuolelle. Saattojoukon kanssa Teekkarimme läksi Oulun linja-autoasemalle odottamaan bussia joka vaisi hänet Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Jäähyväiset oli iloiset luonteeltaan, vaikka herkempiä tais vähän herkistää. Linja-autoon hyppäsi tuttu kyytiin jostain keskisuomen paikkeilta. Jollain risteilyllä olimme kuulemma tavannet. Naama oli hämärästi tuttu. Lentoasemalla olin (vaihdetaampa tyyliä tyylikkäästi) hyvissä ajoin, ja sain tovin odotella portin aukaisua. Lentokapteenii oli britti ja puhui kohtuu vilkasta englantia. Lontoossa Heathrown lentoasemalla kaikki meni kuin oli suunniteltu. Pieni 3s mittainen kulttuurishokkikin tuli ilmeisesti koettua. Tiskin takana olleet amerikkalaiset virkailijat tunnustivat rakkauttaan toisilleen ja asiakkaille kohtullisen avoimesti, niin siinä meni suomipoika hetkeksi pakkiin. Tilanneanalyysin jälkeen toimintakyky palautui ja virkailijoiden toiminta näytti luontevalta. Lennolla katsoin parit elokuvat ja kyselin hyviä NY:n matkailuvinkkejä vierustoverilta (jonkun sortin taidepoffa se tais olla). Ei ollut ongelmia missään vaiheessa tullissakaan, vaan kaikki sujui kohtuullisen jouhevasti. Jonotusta ei kuitenkaan voinut välttä. Air trainia metrolle tuli tovi etsittyä, mutta sekin löytyi kun rupesi etsimään sitä eikä infoa mistä se löytyy. Hostellille piti ottaa metro yhdellä vaihdolla. Lähdin aluksi väärään suuntaa, mutta ystävällinen kanssametroilija kehotti vaihtamaan puolta siinä turistina metrokarttaa tulkitessani. Metron vaihto vaati myös hieman pähkäilyä. NY:ssä ei olekkaan jokaiselle linjalle erikseen omia raiteita vaikka niitä vieretysten nippu meneekin. Metrosta poisuessani otin kameran esille ja valmistaudun betonikuiluun, mutta eipäs Manhattanin mid-townissa ollutkaan niin massiivisia rakennukia (Manhattanan oli varmaan 7,5 kertaa niin iso kuin olin kuvitellut). Hostelli löytyi helposti googlesta tulostetun kartan avulla. Hostelli oli kohtuullinen, mutta ei paras. En jaksanut irrota mihinkään ensimmäisenä iltana kevyen väsymyksen ansiosta. Seuraavana päivänä seurakseni saapui Piia Jyväskylästä. Hän oli tulossa samaan yliopitoon lukemaan ja aikoi vierailla aluksi NY:ssä jotan päätimme yhdistää voimamme. Yhteystiedot löytyi KV yksiköstä. Seuraavana lyhyesti mitä tuli tehtyä siellä. Pääasiassa Piian kanssa matkailua. Lähes kronologisessa järjestyksessä: Time Square (elokuvista tuttu), tenniksestä kertova näytelmä (luulin meneväni musikaaliin), Down town, Vapauden patsaan ohi lautalla, Groun Zero (ei ollu liikaa näkemistä), China town (melekeen ku ois ollu Kiinassa), Keskuspuisto (melkosen iso), Museum of national history (ronttosauruksia oli siellä), Museum of modern art (Picasso teki vaikutuksen), yöelämää x 2, pikku puistoja ja tunnelmaa, Empire State Building (melkosen hienot näkymät, taivas oli pimeä, mutta maa ei), Brooklyn bridge (sai hyvän näkymän kaupunkiin), Macey’s (7kerroksinen ostelupaikka), Broadwy musikaali Maija Poppanen (tämä oli sitä mitä haettiin (erittäinkin hieno kokemus (tilat oli melkeen hienommat))), Hengailua hostellin common arealla ja sosialisointia muiden matkailijoiden kanssa. Meni ehkä enemmän random järjestyksessä. Ehkä tuossa oli suurinpiirtein kaikki mainitsemisen arvoinen mitä tuli tehtyä siellä. Menevä kaupunki josta löytyy kaikki. Ihan jokamielessä.
Sitten tuli orientaatioviikko jossa tuli tutustuttua 100% teholla ihmisiin, tapoihin, käytäntöihin, ympäristöön ja moneen muuhun asiaan. Ei kerenny kyllästymään.
Sitten tulikin labour day ja vähän pitempi viikonloppu. Sehän piti käyttää hyväksi ja käydä autoilemassa Chigacossa ja tullessa poiketa St. Lousiin ja Kansas Cityyn. Chicagon sky line oli sangen hieno, St. Lousin kaari oli isompi kuin olin olettanut (sen sisällä menee kiskot joilla käytetään porukkaa huipulla(kaikki paikat oli jo varattu)) ja Kansas Citystä löyty muutama suihkulähde...
Siinäpäs tulikin tekstiä huhu. Pitänee kirjotella nyt useammin, ettei tartte tmmöstä maratonia enää vetää. Kuvia satelee myöhemmin. Jahka saan opeteltua miten ne saa näkyviin... öitä
