Surullista ei oo se ettei tiedä/tunne toista, vaan se että ihmiset jotka tiedämme/tunnemme eivät tee koskaan mitään poikkeavalla tavalla... Sekös tässä onkin ärsyttävintä tässä todellisuudessa... Kun toivoo ei saa haluamaansa lopputulosta... Kun ei toivo, saa kaiken sen mitä koskaan on unelmoinu... Pitäisi nähdä aina totuuden ytimeen, liikkua päinvastaiseen suuntaan kuin toivoo ja hylätä se minkä haluaa omakseen.
...ja yhdessä maahan pudonneessa vaahteran lehdessä oli pienen pieni kukkanen joka kasvoi kostean lehden pinnasta. :) se oli niin pieni että sitä hädin tuskin näki, mutta ilmeisesti se oli löytänyt ravinteikasta maaperää vaahteran lehden pinnasta. x)