IRC-Galleria

Aika jättää haavat, sitoo ne yhteen ja jättää näkyviin vain näkyvät arvet.

Mulla oli tänään Saksankoe. Se meni persiilleen. Keskiviikkona fysiikankoe. Se menee persiilleen. Mut hei, elämä on.

Vaatteet jäi mökille ja joudun pitämään farkkuja. Niin, en pidä farkuista.

Perjantaina ystäväni perheen hevonen menehtyi. Se oli pitkään kipeäkin. Se kosketti minuakin suuresti, sillä Jätti oli yksi suurisydämisimmistä hevosista, jonka olen tuntenut. Suren, mutta en itke. Minulle ei ole jostain syystä suotu kyynelkanavia. En tiedä miksi, se vain on niin. En osaa itkeä. Vetäydyn yksinäsyyteen ja kirjoitan. Mitä ystäviin -- Tiiaan tulee. Lohdutan ja halaan. Annan toivoa ja kerron että Jätillä on nyt hyvä olla.

-- Jätin muistolle --
http://clayr.net/jatille.jpg

---

"Hän itki. Itki katkeria kyyneliä. Elämä vei häneltä sen, jonka oli hänelle antanut. Ei sille voinut mitään, hän tiesi sen. Minä lohdutin häntä ja sanoin että nyt hänen tärkeällä ystävällään oli parempi olla. Hän sai kirmailla ikivihreillä niityillä sairauksitta, tyytyväisenä mutustellen ruohoa. Hän tiesi, että aika jättää haavat ja kuroo ne umpeen kun on aika. Meillä kaikilla on aika. Joskus se osuu vain niin huonosti kohdalle, että sitä ei osaa odottaa. Joskus sen tietää etukäteen ja on helpompaa. Joskus, meiltä otetaan pois se, jota emme halua antaa."