"Onko järkeä tuhota
jo valmiiksi tuhottuja unelmia.
Kyllä on.
Silloin se tuntuu paremmalta.
Onko järkeä sanoa
jo sanottuja sanoja.
Ei ole.
Ne eivät anna lohtua.
Onko järkeä kertoa
jo kerrottuja tarinoita.
Kyllä on.
Ne elävät sisälläsi.
Onko järkeä satuttaa
jos on jo satuttanut.
Kyllä on.
Siitä saa paremman olon.
Onko järkeä itkeä
jo vuodatettuja kyyneleitä.
Ei.
Siinä ei ole järkeä."
Pienellä nutiaisella on taas aika muks päivä. Lukuunottamatta matikan kaksaria. Mutta silti. Mistä sitä ikinä tietää. Luen kirjaa ja kirjoitan kirjaa. Kaiken lisäksi mulla on huomenna englanninpuhe hevosten käsittelemisestä ja kommunikoimisesta.
Dojaa. Äiti vaatii minua nukkumaan ja tekemään läksyjä. Olen päättänyt lukea. Mulla on kirjariippuvuus ja nyt tämä tyttö tahtoo löytää sen inspiraation taskunsa pohjalta, jotta voisi jatkaa DEMONIAN AIKAKIRJAT: Verenperintö - kirjaansa. Siitä tulee 3-osainen kirjasarja. Jos joku tahtoo luke prologia tai "takakansitekstiä" pistäköön kommenttina niin sendin.
Heissulivei ja Yötämöitä. Mua väsyttää.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 02.09.
- Teinivuodet on nyt niin so last season! 12.08.
- Ei näin 22.07.
- Oujee, a-ha 09.07.
- Tuli tehtyä cupcakeja 08.07.
- Voe lehmä 27.06.
- My Side Of The Story 20.06.
- Joskus sitä tahtois tekemistä... vttu. 19.06.
- Synttärilahjatoivomuslista 19.06.
- Päivämme piristys 04.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (45)
- ▶ 2008 (65)
- ▶ 2007 (44)
-
▼
2006 (89)
- ▶ joulukuu 2006 (10)
- ▶ marraskuu 2006 (2)
- ▶ lokakuu 2006 (6)
- ▶ syyskuu 2006 (2)
- ▶ elokuu 2006 (3)
- ▶ heinäkuu 2006 (21)
- ▶ kesäkuu 2006 (10)
- ▶ toukokuu 2006 (10)
- ▶ huhtikuu 2006 (11)
- ▶ maaliskuu 2006 (8)
- ▶ helmikuu 2006 (3)
- ▶ tammikuu 2006 (3)
- ▶ 2005 (6)
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Melankolian viisi huonettaTiistai 24.01.2006 23:55
HarmaasävyjäTorstai 12.01.2006 01:14
Enkö pyytänyt anteeksi
olemattomuuttani,
mitä minä tein ja
mitä tulen tekemään.
Miksi maailma kantaa
meidän tuskamme
ja lopulta
se itse kärsii?
Koska me opimme
hiljaisuuden tarkoituksen, se
mitä me emme ole
määrää paikkamme.
Siksi minä putosin,
en saanut levitettyä
mustia siipiä
ajoissa.
Harmaasävyjä,
miksi ei värejä?
Miksi tänään on päivä,
jolloin en näe muuta?
Maailma on kai niin kulunut,
tuhrittu, sadistinen ja realismin täyttämä.
Sillä ei ole enää sielua,
jonka näkisi väreissä.
Päivät näyttävät yhä harmaammilta,
kunnes loppujen lopuksi ne muuttuvat pimeiksi,
mustiksi synkkyyden päiviksi,
emmekä me enää pääse valoon.
Miksi me edes yritämme toteuttaa
jotakin unelmaa, joka loppujen lopuksi tuhoutuu,
kun aika saa sen haaremiinsa,
eikä pimeälle näy loppua?
Jos emme näe, emme kuulekaan,
kuinka pystymme aistimaan maailman
meidän ympärillämme,
sillä sitähän ei ole olemassa.
Se raastaa pelkosi,
sinä saastainen vanha mies.
Eikö sinulla ole ylpeyttä kuolla itse
ilotytön hautaansaattelemana.
Ja mitä elämä sinulta vei?
Ei, minä en välitä.
Ei, minä en välitä hiventäkään.
Siksi juuri minä en välitä.
Sivuta nuo saatanalliset unelmasi.
Ei, ne eivät ole sinua varten.
Silloin kun maa halkeaa ja pimeys saapuu
on oltava luja.
On oltava pirullinen.
Sinä olet jo liian uskottava.
Ei, minä en usko sinuun.
Ei, minä en usko sinuun juuri siksi.
Mitä helvettiä yrität selittää?
Mitä helvettiä edes teet siinä vieressäni,
sinä sininen pieni mies?
Olet kusipää.
Vosiitko kuolla?
----
Runoja. Tänään oli tylsää koulussa. Ehkä joskus opin pysymään hiljaa. Ehkäpä opin myös taidon, jolla osaa laskea geometriaa o.O. Et nii. Tänäänkin varsin vittumainen päivä. Mutta minkäs sille voi. Valokuvaopettaja vei Vapriikkiin jotain näyttelyä kattomaan. Alastomia naisia ja jollekki tehty viä umpisuolen (tai joku) leikkaus, ja niiden pitäs olla koskettavia. Anteeksi, olen taas vaihteeksi tällainen, mutta mitä koskettavaa näette kuvassa, jossa alaston nainen makaa sohvalla kaksi arpea mahassa ja joku helvetin side viel siinä. Niin ja kuvassa jossa naisen vaginaa leikellään ompelukoneen terällä. Hyi vittu, ne mitään koskettavia ole. Sairaita!
Ohmigosh, sain varmaan elinikäiset traumat o.O
olemattomuuttani,
mitä minä tein ja
mitä tulen tekemään.
Miksi maailma kantaa
meidän tuskamme
ja lopulta
se itse kärsii?
Koska me opimme
hiljaisuuden tarkoituksen, se
mitä me emme ole
määrää paikkamme.
Siksi minä putosin,
en saanut levitettyä
mustia siipiä
ajoissa.
Harmaasävyjä,
miksi ei värejä?
Miksi tänään on päivä,
jolloin en näe muuta?
Maailma on kai niin kulunut,
tuhrittu, sadistinen ja realismin täyttämä.
Sillä ei ole enää sielua,
jonka näkisi väreissä.
Päivät näyttävät yhä harmaammilta,
kunnes loppujen lopuksi ne muuttuvat pimeiksi,
mustiksi synkkyyden päiviksi,
emmekä me enää pääse valoon.
Miksi me edes yritämme toteuttaa
jotakin unelmaa, joka loppujen lopuksi tuhoutuu,
kun aika saa sen haaremiinsa,
eikä pimeälle näy loppua?
Jos emme näe, emme kuulekaan,
kuinka pystymme aistimaan maailman
meidän ympärillämme,
sillä sitähän ei ole olemassa.
Se raastaa pelkosi,
sinä saastainen vanha mies.
Eikö sinulla ole ylpeyttä kuolla itse
ilotytön hautaansaattelemana.
Ja mitä elämä sinulta vei?
Ei, minä en välitä.
Ei, minä en välitä hiventäkään.
Siksi juuri minä en välitä.
Sivuta nuo saatanalliset unelmasi.
Ei, ne eivät ole sinua varten.
Silloin kun maa halkeaa ja pimeys saapuu
on oltava luja.
On oltava pirullinen.
Sinä olet jo liian uskottava.
Ei, minä en usko sinuun.
Ei, minä en usko sinuun juuri siksi.
Mitä helvettiä yrität selittää?
Mitä helvettiä edes teet siinä vieressäni,
sinä sininen pieni mies?
Olet kusipää.
Vosiitko kuolla?
----
Runoja. Tänään oli tylsää koulussa. Ehkä joskus opin pysymään hiljaa. Ehkäpä opin myös taidon, jolla osaa laskea geometriaa o.O. Et nii. Tänäänkin varsin vittumainen päivä. Mutta minkäs sille voi. Valokuvaopettaja vei Vapriikkiin jotain näyttelyä kattomaan. Alastomia naisia ja jollekki tehty viä umpisuolen (tai joku) leikkaus, ja niiden pitäs olla koskettavia. Anteeksi, olen taas vaihteeksi tällainen, mutta mitä koskettavaa näette kuvassa, jossa alaston nainen makaa sohvalla kaksi arpea mahassa ja joku helvetin side viel siinä. Niin ja kuvassa jossa naisen vaginaa leikellään ompelukoneen terällä. Hyi vittu, ne mitään koskettavia ole. Sairaita!
Ohmigosh, sain varmaan elinikäiset traumat o.O
How far we will go to achieve our goalsTiistai 10.01.2006 01:15
" Sinun luoksesi saapuu kaksi lasta. Toinen heistä on pyöreäposkinen, vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen tyttö. Toinen on ruskeahiuksinen pieni poika. He kilpailevat huomiostasi. Pian poika luovuttaa, sillä hän tietää tytön saavan huomiosi. Hän tietää, että tyttö on muutenkin paljon kauniimpi lapsi.
Lopulta poika lähtee kotiin. Tyttö katsoo hetken pojan perään, kunnes istuu viereesi venelaiturille. Hän silmäilee laituriin kiinnitettyjä veneitä ja kysyy: " Onko jokin noista sinun?". Sinun täytyy vastata ei, muuten sinä valehtelisit. Ja valehteluhan ei nole mukavaa"
// Kuvitelkaa, sain saksan kokeesta 5- ja pääsin läpin. Saan sitten kutosen. Ja fysiikan kokeesta mahtava 7+ =D. Ja ton kurssin kokeiden piti mennä hyvin. Mulla oli jotenkin ajoittainen heikkousjakso o.O //
" Tyttö kysyy sinulta "Miksi sitten istut täällä?". Sinä vastaat hänelle : " Katselen kuinka veneet lähtevät ja tulevat. Kuuntelen aaltojen liplatusta rantakiviä vasten. Kuuntelen kuinka tuuli käy noiden valtavien koivujen oksisitossa ja tunnen kuinka se käy kasvojani vasten. Silloin tunnen olevani vapaa".
Tyttö katsoo sinua hieman hämmästyneenä. "Mutta etkös sinä sitten ole vapaa?". Vastaat tytölle, että olet vapaa, muttet tunne olevasi vapaa. Tyttö katsoo edelleen hämmästyneenä ja suot hänelle lempeän hymyn. Tyttö haukottelee ja painaa yllätykseksesi päänsä syliisi. Sinä hätkähdät hieman."
// No, tässä kurssissa on näyttämötyötä, jossa huomenna väännetään tänään tehty tanssi eroottiseen muotoon Britneyn tahdissa. Ou jee. Ei ois voinu sille tanssille sopivampi tyyli osua kun opettaja ne jakoi XDD. Sitten on enklantia, ruåttia ja matikkaa. Hyi saakeli, matikkaa ja geometriaa. Huono yhdistelmä o.O //
" Siirrät kätesi silittämään tytön kullanhohtoisia hiuksia. Katsot rauhallisena ulapalle ja näet ilta-auringon hohtavan tyynen veden pinnassa. Katsot tyttöä, joka tukeutuu vielä enemmän sinuun. Olet itse tyynen rauhallinen ja näet peilikuvasi vedestä. Huomaat tytön hymyilevän ja kuiskaavan hiljaa. "Minua väsyttää".
Nouset varovasti pystyyn ja otat kiinni tytön pikkuruisesta kädestä. Kysyt häneltä missä hän asuu ja hän vastaa asuvansa aivan lähellä. Kävelette käsi kädessä puiston lävitse, eikä sieltä kantaudu enää leikkien ääniä. Saatat tytön ovelle asti ja vielä portilta heilutat hänelle. Näet kuinka äiti nostaa tytön syliinsä ja vie sänkyyn."
// Juu, mun inspiraatio on taasen huipussaan. Keskiviikkona vasta ratsastamaan ja silloinkin kai sataa. GREAT. Justnäi. Pitäsi vielä sanottaa mun ja Tiian Ruusa & Elmo-räp. Sit ku me viä räpätään se levylle, siit tulee hitti, meist tulee kuulusia, saadaan paljon rahaa ja joudutaan palkkaan turvamiehetki XDD jou jou. Mutta mitäpä tälle päivälle. Sitä samaa vanhaa //
" Kävelet takaisin kohti rantaa ja venelaituria. Hiekka rahisee kenkiesi alla kulkiessasi puiston lävitse. Sieraimiisi kantautuu syreenien suloinen tuoksu ja pysähdyt hetkeksi. Jatkat matkaasi kohti rantaa ja kun olet perillä, istahdat uudelleen laiturille. Otat kenkäsi pois ja kastat varpaasi veteen.
Annat ajatustesi rauhoittua samalla kun kipristelet varpaitasi viileässä vedessä. Tuijotat veden pintaa ja tyttö palaa mieleesi. Ihan kuin olisit nähnyt hänet ennenkin. Et tiedä missä, mutta olet varma, että hän näytti tutulta. Sysäät kuitenkin ajatuksen syrjään, sillä sinua alkaa väsyttää. Painat pääsi käsiesi päälle ja nukahdat. Nyt tunnet olevasi vapaa."
// Pitäisi ehkä mennä nukkumaan, kyllä. MUTTA. HUOMHUOMHUOM! Kai huomasitte, että tuo mitä kerroin on tarina, jonka voi tehdä oikein hyvin meditaationa. Tulosta se, laita rauhallista musiikkia taustalle ja käske jonkun lukea se sinulle. Vielä viimeinen pätkä tulossa, jonka jälkeen pistän muutaman tuohon liittyvän kysymyksen, johon toivon, että jos tuon luette tai meditoitte niin vastaatte myös minulle TÄHÄN KOMMENTTEINA! //
" Ja tiedätkö mitä? Se pieni tyttö oli suojelusenkelisi. Niin älyttömältä kuin ajatus tuntuukin, tuo pieni tyttö todella oli suojelusenkelisi. Tiedän sen, koska olin tuo pieni tyttö, jonka saatoit kotiin kädestä pidellen. Ja tiedätkö mitä? Sinäkin taisit olla minun suojelusenkelini.
Niin minä levitin siipeni,
niin minä opin lentämään.
Valkoinen utu hälveni
ja pääsin vihdoin lähtemään."
- Kuka olet? [Mies, nainen, lapsi, nuori, vanhus?]
- Mitä aistit? [Tuoksut, näkö, kuulo... muut kuin yo. luetellut]
- Mitä sinä käsistät että henkilölle tapahtuu kun hän nukahtaa ja sanotaan #Nyt tunnet olevasi vapaa#?
- Kuka oli suojelusenkelisi? [Vanhemmat, ystävät, läheiset...]
- Mitä suojelusenkelille tapahtui?
- Kuka on tuo tarinan pieni poika ja millainen hän on?
KIITOS!
Lopulta poika lähtee kotiin. Tyttö katsoo hetken pojan perään, kunnes istuu viereesi venelaiturille. Hän silmäilee laituriin kiinnitettyjä veneitä ja kysyy: " Onko jokin noista sinun?". Sinun täytyy vastata ei, muuten sinä valehtelisit. Ja valehteluhan ei nole mukavaa"
// Kuvitelkaa, sain saksan kokeesta 5- ja pääsin läpin. Saan sitten kutosen. Ja fysiikan kokeesta mahtava 7+ =D. Ja ton kurssin kokeiden piti mennä hyvin. Mulla oli jotenkin ajoittainen heikkousjakso o.O //
" Tyttö kysyy sinulta "Miksi sitten istut täällä?". Sinä vastaat hänelle : " Katselen kuinka veneet lähtevät ja tulevat. Kuuntelen aaltojen liplatusta rantakiviä vasten. Kuuntelen kuinka tuuli käy noiden valtavien koivujen oksisitossa ja tunnen kuinka se käy kasvojani vasten. Silloin tunnen olevani vapaa".
Tyttö katsoo sinua hieman hämmästyneenä. "Mutta etkös sinä sitten ole vapaa?". Vastaat tytölle, että olet vapaa, muttet tunne olevasi vapaa. Tyttö katsoo edelleen hämmästyneenä ja suot hänelle lempeän hymyn. Tyttö haukottelee ja painaa yllätykseksesi päänsä syliisi. Sinä hätkähdät hieman."
// No, tässä kurssissa on näyttämötyötä, jossa huomenna väännetään tänään tehty tanssi eroottiseen muotoon Britneyn tahdissa. Ou jee. Ei ois voinu sille tanssille sopivampi tyyli osua kun opettaja ne jakoi XDD. Sitten on enklantia, ruåttia ja matikkaa. Hyi saakeli, matikkaa ja geometriaa. Huono yhdistelmä o.O //
" Siirrät kätesi silittämään tytön kullanhohtoisia hiuksia. Katsot rauhallisena ulapalle ja näet ilta-auringon hohtavan tyynen veden pinnassa. Katsot tyttöä, joka tukeutuu vielä enemmän sinuun. Olet itse tyynen rauhallinen ja näet peilikuvasi vedestä. Huomaat tytön hymyilevän ja kuiskaavan hiljaa. "Minua väsyttää".
Nouset varovasti pystyyn ja otat kiinni tytön pikkuruisesta kädestä. Kysyt häneltä missä hän asuu ja hän vastaa asuvansa aivan lähellä. Kävelette käsi kädessä puiston lävitse, eikä sieltä kantaudu enää leikkien ääniä. Saatat tytön ovelle asti ja vielä portilta heilutat hänelle. Näet kuinka äiti nostaa tytön syliinsä ja vie sänkyyn."
// Juu, mun inspiraatio on taasen huipussaan. Keskiviikkona vasta ratsastamaan ja silloinkin kai sataa. GREAT. Justnäi. Pitäsi vielä sanottaa mun ja Tiian Ruusa & Elmo-räp. Sit ku me viä räpätään se levylle, siit tulee hitti, meist tulee kuulusia, saadaan paljon rahaa ja joudutaan palkkaan turvamiehetki XDD jou jou. Mutta mitäpä tälle päivälle. Sitä samaa vanhaa //
" Kävelet takaisin kohti rantaa ja venelaituria. Hiekka rahisee kenkiesi alla kulkiessasi puiston lävitse. Sieraimiisi kantautuu syreenien suloinen tuoksu ja pysähdyt hetkeksi. Jatkat matkaasi kohti rantaa ja kun olet perillä, istahdat uudelleen laiturille. Otat kenkäsi pois ja kastat varpaasi veteen.
Annat ajatustesi rauhoittua samalla kun kipristelet varpaitasi viileässä vedessä. Tuijotat veden pintaa ja tyttö palaa mieleesi. Ihan kuin olisit nähnyt hänet ennenkin. Et tiedä missä, mutta olet varma, että hän näytti tutulta. Sysäät kuitenkin ajatuksen syrjään, sillä sinua alkaa väsyttää. Painat pääsi käsiesi päälle ja nukahdat. Nyt tunnet olevasi vapaa."
// Pitäisi ehkä mennä nukkumaan, kyllä. MUTTA. HUOMHUOMHUOM! Kai huomasitte, että tuo mitä kerroin on tarina, jonka voi tehdä oikein hyvin meditaationa. Tulosta se, laita rauhallista musiikkia taustalle ja käske jonkun lukea se sinulle. Vielä viimeinen pätkä tulossa, jonka jälkeen pistän muutaman tuohon liittyvän kysymyksen, johon toivon, että jos tuon luette tai meditoitte niin vastaatte myös minulle TÄHÄN KOMMENTTEINA! //
" Ja tiedätkö mitä? Se pieni tyttö oli suojelusenkelisi. Niin älyttömältä kuin ajatus tuntuukin, tuo pieni tyttö todella oli suojelusenkelisi. Tiedän sen, koska olin tuo pieni tyttö, jonka saatoit kotiin kädestä pidellen. Ja tiedätkö mitä? Sinäkin taisit olla minun suojelusenkelini.
Niin minä levitin siipeni,
niin minä opin lentämään.
Valkoinen utu hälveni
ja pääsin vihdoin lähtemään."
- Kuka olet? [Mies, nainen, lapsi, nuori, vanhus?]
- Mitä aistit? [Tuoksut, näkö, kuulo... muut kuin yo. luetellut]
- Mitä sinä käsistät että henkilölle tapahtuu kun hän nukahtaa ja sanotaan #Nyt tunnet olevasi vapaa#?
- Kuka oli suojelusenkelisi? [Vanhemmat, ystävät, läheiset...]
- Mitä suojelusenkelille tapahtui?
- Kuka on tuo tarinan pieni poika ja millainen hän on?
KIITOS!
Elämä jatkuu..Keskiviikko 21.12.2005 12:24
"Tänä yönä
vien sinut taivaaseen
odottamaan vuoroasi.
Sanasi eivät enää kanna sinua,
tyhjä ulkokuoresi
jäi maan pinnalle,
sielusi liittyi seuraamme.
Tänä yönä
vien sinut helvettiin
näkemään painajaisia.
Jotta tietäisit kuinka sinua arvostetaan,
ymmärretään ja rakastetaan,
siksi sinä et ole yksin,
etkä katoa helvetin tuleen.
Olet turvassa"
Kokeet on ohin. Kusin tavallani molemmat. Fysiikan kokeessa meni laskut oikein mutta tulos väärin ja yhessä tehtävässä otin väärän äänennopeuden (+40C XDD) no, kyä jossain voi olla senverran kuuma.
Jouluna saa taas vetäytyä juomaan kahvia ja kaakaota ja syömään pipareita, ottaa kunnon kirjan käteen ja ahtautua säkkituoliin.
Mutta joka tapauksessa.
----
"- Tule, hän sanoi; Näytän sinulle uuden maailman.
Hetken aikaa hän epäröi, mutta lopulta tarttui poikaa kädestä ja astui askeleen kohti hänelle ennentuntematonta maailmaa. Tyttö uskalsi avata silmänsä ja hän näki valkoisen valon. Sitten he putosivat pehmeälle ruohotasangolle ja tyttö henkäisi hämmästyksestä."
vien sinut taivaaseen
odottamaan vuoroasi.
Sanasi eivät enää kanna sinua,
tyhjä ulkokuoresi
jäi maan pinnalle,
sielusi liittyi seuraamme.
Tänä yönä
vien sinut helvettiin
näkemään painajaisia.
Jotta tietäisit kuinka sinua arvostetaan,
ymmärretään ja rakastetaan,
siksi sinä et ole yksin,
etkä katoa helvetin tuleen.
Olet turvassa"
Kokeet on ohin. Kusin tavallani molemmat. Fysiikan kokeessa meni laskut oikein mutta tulos väärin ja yhessä tehtävässä otin väärän äänennopeuden (+40C XDD) no, kyä jossain voi olla senverran kuuma.
Jouluna saa taas vetäytyä juomaan kahvia ja kaakaota ja syömään pipareita, ottaa kunnon kirjan käteen ja ahtautua säkkituoliin.
Mutta joka tapauksessa.
----
"- Tule, hän sanoi; Näytän sinulle uuden maailman.
Hetken aikaa hän epäröi, mutta lopulta tarttui poikaa kädestä ja astui askeleen kohti hänelle ennentuntematonta maailmaa. Tyttö uskalsi avata silmänsä ja hän näki valkoisen valon. Sitten he putosivat pehmeälle ruohotasangolle ja tyttö henkäisi hämmästyksestä."
Aika on petollinenTiistai 20.12.2005 00:56
Aika jättää haavat, sitoo ne yhteen ja jättää näkyviin vain näkyvät arvet.
Mulla oli tänään Saksankoe. Se meni persiilleen. Keskiviikkona fysiikankoe. Se menee persiilleen. Mut hei, elämä on.
Vaatteet jäi mökille ja joudun pitämään farkkuja. Niin, en pidä farkuista.
Perjantaina ystäväni perheen hevonen menehtyi. Se oli pitkään kipeäkin. Se kosketti minuakin suuresti, sillä Jätti oli yksi suurisydämisimmistä hevosista, jonka olen tuntenut. Suren, mutta en itke. Minulle ei ole jostain syystä suotu kyynelkanavia. En tiedä miksi, se vain on niin. En osaa itkeä. Vetäydyn yksinäsyyteen ja kirjoitan. Mitä ystäviin -- Tiiaan tulee. Lohdutan ja halaan. Annan toivoa ja kerron että Jätillä on nyt hyvä olla.
-- Jätin muistolle --
http://clayr.net/jatille.jpg
"Hän itki. Itki katkeria kyyneliä. Elämä vei häneltä sen, jonka oli hänelle antanut. Ei sille voinut mitään, hän tiesi sen. Minä lohdutin häntä ja sanoin että nyt hänen tärkeällä ystävällään oli parempi olla. Hän sai kirmailla ikivihreillä niityillä sairauksitta, tyytyväisenä mutustellen ruohoa. Hän tiesi, että aika jättää haavat ja kuroo ne umpeen kun on aika. Meillä kaikilla on aika. Joskus se osuu vain niin huonosti kohdalle, että sitä ei osaa odottaa. Joskus sen tietää etukäteen ja on helpompaa. Joskus, meiltä otetaan pois se, jota emme halua antaa."
Mulla oli tänään Saksankoe. Se meni persiilleen. Keskiviikkona fysiikankoe. Se menee persiilleen. Mut hei, elämä on.
Vaatteet jäi mökille ja joudun pitämään farkkuja. Niin, en pidä farkuista.
Perjantaina ystäväni perheen hevonen menehtyi. Se oli pitkään kipeäkin. Se kosketti minuakin suuresti, sillä Jätti oli yksi suurisydämisimmistä hevosista, jonka olen tuntenut. Suren, mutta en itke. Minulle ei ole jostain syystä suotu kyynelkanavia. En tiedä miksi, se vain on niin. En osaa itkeä. Vetäydyn yksinäsyyteen ja kirjoitan. Mitä ystäviin -- Tiiaan tulee. Lohdutan ja halaan. Annan toivoa ja kerron että Jätillä on nyt hyvä olla.
-- Jätin muistolle --
http://clayr.net/jatille.jpg
"Hän itki. Itki katkeria kyyneliä. Elämä vei häneltä sen, jonka oli hänelle antanut. Ei sille voinut mitään, hän tiesi sen. Minä lohdutin häntä ja sanoin että nyt hänen tärkeällä ystävällään oli parempi olla. Hän sai kirmailla ikivihreillä niityillä sairauksitta, tyytyväisenä mutustellen ruohoa. Hän tiesi, että aika jättää haavat ja kuroo ne umpeen kun on aika. Meillä kaikilla on aika. Joskus se osuu vain niin huonosti kohdalle, että sitä ei osaa odottaa. Joskus sen tietää etukäteen ja on helpompaa. Joskus, meiltä otetaan pois se, jota emme halua antaa."
Sanat merkitsevät paljon...Torstai 15.12.2005 15:47
"When the evening falls
and the daylight is fading
From within me calls
Could it be I am sleeping?
For a moment I stray
then it holds me completely
Close to home, I cannot say
Close to home, feeling so far away
As I walk the room
there before me a shadow
From another world
where no other can follow
Carry me to my own
To where I can cross over...
Close to home, I cannot say
Close to home, feeling so far away
Forever searching, never right
I am lost in oceans of night
Forever hoping I can find memories
Those memories I left behind
Even though I leave
will I go on believing
that this time is real
- am I lost in this feeling?
Like a child passing through
Never knowing the reason
I am home, I know the way
I am home, feeling oh, so far away"
Enya - Evening Falls
Maailma on julma paikka. Sen olen huomannut monta kertaa. Tänään ei taasenkaan mikään tunnu sujuvan. Istun toista tuntia koneella, koska ensin oli kuvista ja sitten valokuvaa. Molemmat yhtä tylsää.
"The moon is full
And white......
I'm standing at the door
Ot time...... someone is
Waiting for you......
The last tear has rolled
Down my face, down my face...
There is no place in
Your religion for me,
For me......
The seasomn has began
To rise again in the
Dark we weep......
In the dark we weep...
To rise again......
But i can wait no longer
Don't look back
There's no promised land
This is the sail of charon
I can see deep inside
All the childhood
Reflections of you
Walking through
Your memory,
Walking through
Your memory,
I can see deep inside......
But i can wait no longer
Don't look back
There's no promised land
This si the sail of charon
I'm standing at the door
Of time...... someone is
Waiting for you......
The last tear has rolled
Down my face, down my face...
This is the sail of charon
This is the sail of charon
This is the sail of charon
But i can wait no longer
Don't look back
There's no promised land
This is the sail of charon..."
Evenfall - Sail of Charon
Ehkä vain kuvittelen että kaikki menee perseelleen, mutta tiedäpä tuota. Tänään mulla on tylsää. Ehkä mun pitäisi lukea sitä saksaa kokeita varten, muttakun ei innosta. Saksavamma. Ja fysiikkaa. Tekee mieli tehdä jotain muuta. Ei edes koneella vaan mennä shoppailemaan tai leffaan tai duunailla jotakin.
"Hän näki kuinka maailma muuttui hänen edessään. Paha oli poissa, ainakin väliaikaisesti. Hän hengitti tiheästi, sillä taistelu oli hengästyttänyt hänet. Crystalia käveli hänen luokseen ja katsoi häntä silmiin ja näki niiden syvän sinen tummenevan auringon painuessa mailleen. Esrial tuijotti tyttöä hetken ja lopulta sanoi;
"Se on ohi"
"Tiedän", tyttö vastasi silmät kirkkaimpina kuin koskaan"
and the daylight is fading
From within me calls
Could it be I am sleeping?
For a moment I stray
then it holds me completely
Close to home, I cannot say
Close to home, feeling so far away
As I walk the room
there before me a shadow
From another world
where no other can follow
Carry me to my own
To where I can cross over...
Close to home, I cannot say
Close to home, feeling so far away
Forever searching, never right
I am lost in oceans of night
Forever hoping I can find memories
Those memories I left behind
Even though I leave
will I go on believing
that this time is real
- am I lost in this feeling?
Like a child passing through
Never knowing the reason
I am home, I know the way
I am home, feeling oh, so far away"
Enya - Evening Falls
Maailma on julma paikka. Sen olen huomannut monta kertaa. Tänään ei taasenkaan mikään tunnu sujuvan. Istun toista tuntia koneella, koska ensin oli kuvista ja sitten valokuvaa. Molemmat yhtä tylsää.
"The moon is full
And white......
I'm standing at the door
Ot time...... someone is
Waiting for you......
The last tear has rolled
Down my face, down my face...
There is no place in
Your religion for me,
For me......
The seasomn has began
To rise again in the
Dark we weep......
In the dark we weep...
To rise again......
But i can wait no longer
Don't look back
There's no promised land
This is the sail of charon
I can see deep inside
All the childhood
Reflections of you
Walking through
Your memory,
Walking through
Your memory,
I can see deep inside......
But i can wait no longer
Don't look back
There's no promised land
This si the sail of charon
I'm standing at the door
Of time...... someone is
Waiting for you......
The last tear has rolled
Down my face, down my face...
This is the sail of charon
This is the sail of charon
This is the sail of charon
But i can wait no longer
Don't look back
There's no promised land
This is the sail of charon..."
Evenfall - Sail of Charon
Ehkä vain kuvittelen että kaikki menee perseelleen, mutta tiedäpä tuota. Tänään mulla on tylsää. Ehkä mun pitäisi lukea sitä saksaa kokeita varten, muttakun ei innosta. Saksavamma. Ja fysiikkaa. Tekee mieli tehdä jotain muuta. Ei edes koneella vaan mennä shoppailemaan tai leffaan tai duunailla jotakin.
"Hän näki kuinka maailma muuttui hänen edessään. Paha oli poissa, ainakin väliaikaisesti. Hän hengitti tiheästi, sillä taistelu oli hengästyttänyt hänet. Crystalia käveli hänen luokseen ja katsoi häntä silmiin ja näki niiden syvän sinen tummenevan auringon painuessa mailleen. Esrial tuijotti tyttöä hetken ja lopulta sanoi;
"Se on ohi"
"Tiedän", tyttö vastasi silmät kirkkaimpina kuin koskaan"
Respice post te, hominem te esse mementoTiistai 13.12.2005 17:16
He rakensivat meille siivet,
me annoimme heille sodan.
Me emme olisi tehneet sitä,
jollei meitä olisi pakotettu.
Bellum omnium contra omnes
- Kaikkien sota kaikkia vastaan.
Niinhän se oli,
emme saaneet sitä vain selville.
Sota, suuri kuolema
keskuudessamme.
Si vis pacem, para bellum
- Jos tahdot rauhaa hankkiudu sotaan.
Miksi meille ei kerrottu,
ettei siitä seuraa hyvää,
että mekin olisimme ymmärtäneet
miksi sitä ei olisi saanut tapahtua?
Errare humanum est
- Erehtyminen on inhimillistä
Torvet soittavat viimeiset sävelet.
Me katselemme heitä täältä ylhäältä,
surumielin, haikeat sanat
painuvat mieleen.
Ex oriente lux
-Idästä tulee valo
Viimeinkin he saapuivat,
saapuivat luoksemme,
ja me emme ole enää
yksin.
Ira furor brevis est
- Viha on lyhytaikainen hulluus
Me vaikenimme,
me pysähdyimme siihen aikaan
kun ihmiset sotivat toisiaan vastaan
Sinä katsoit kyynelsilmin.
Idem
- Samoin
Luulimme olevamme koskemattomia,
kunnes tuska lävisti sydämemme.
Ehkemme ymmärtäneet,
että maailmassa oli muitakin.
Memento Mori
- Muista että kuolet
Lennä, mustasiipinen sisareni,
lennä pois ennenkuin meitä ei ole.
Minä seuraan sinua,
minne ikinä menetkään.
Sic itur ad astra
- Niin kohotaan tähtiin
Me emme pettäneet heitä,
he pettivät meidät.
He satuttivat haaveitamme,
kuin hauraita lasipalloja.
Tempore mutantur et nos mutantur in illis
- Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana
Siksi me pakenimme,
pois tuosta maailmasta,
hukuimme haaveisiimme,
upposimme unelmiimme.
Respice post te, hominem te esse memento.
– Katso ympärillesi, muista että olet ihminen.
(Ei, en todellakaan lue latinaa. Ja koska mulla on tässä ~ 1h tylsää, kirjoitan tänne pari runotusta)
DEMONILAPSI
Olen kulkenut varjoissa koko elämäni,
en tiedä miten tulla esiin,
en tiedä miten nousta,
olenhan vain mitättömyys.
'Pieni mustasiipinen demoni'
'Paholaisen lapsi'
'Riivattu tyttörukka'
Niin he sanoivat.
Niin minä olenkin,
olen kaikkea sitä,
enkä vieläkään tiedä
mikä minä olen.
Siltikään elämä
ei ole vielä antanut minulle mitään,
vain tyhjän ulkokuoren
ja sen sisälle jättänyt aukon.
Tiesin kuitenkin,
että minullakin oli jossain sielu,
jonka laittaisin
tuon ammottavan aukon kohdalle.
Tiesin,
että minulla on sydän.
Tiesin,
että voisin elää ilmankin.
Myötätunto,
se oli minun vahvuuteni.
Rikos,
minun heikkouteni.
Kerran,
katselin valkosiipisiä lapsia,
jotka leikkivät hiekkalaatikolla,
kunnes äiti tuli heitä käskemään.
Yksi itki,
yksi löi maata,
yksi murjotti,
yksi hymyili.
Hetken,
tuijotin heitä
sysimustilla silmilläni,
sisälläni vapauden tunne.
Ja minä hymyilin.
(näin se on. hymyilen vieläkin)
ENKELI
Tänä yönä
vien sinut taivaaseen
odottamaan vuoroasi.
Sanasi eivät enää kanna sinua,
tyhjä ulkokuoresi
jäi maan pinnalle,
sielusi liittyi seuraamme.
Tänä yönä
vien sinut helvettiin
näkemään painajaisia.
Jotta tietäisit kuinka sinua arvostetaan,
ymmärretään ja rakastetaan,
siksi sinä et ole yksin,
etkä katoa helvetin tuleen.
Olet turvassa.
(guu. Iina oli tuollon mielessä ^^)
SINUN VUOKSESI
Älä pelkää pimeää,
sillä minä pidän kädestäsi kiinni.
Vedän sinut ylös,
kun putoat kallionkielekkeeltä.
Älä päästä irti
niistä unelmista joita sinulla on.
Uskalla unelmoida sitäkin enemmän
ja uskoa unelmiisi.
Älä unohda,
että olen tässä.
Olen tässä sinulle, sinun vuoksesi,
jotta olet turvassa.
Älä luovuta,
sillä tiedän ettet ole sellainen.
Tiedän sinun yrittävän
ja antavan kaikkesi.
Älä sulje silmiäsi,
se luo vain lisää pelkoa.
Minä olen tässä,
älä pelkää.
Olen tässä.
Sinun vuoksesi.
Ikuisesti.
(Tässäkin Iina. Ystävyydestä muuten syntyy kauniita runoja ^^)
Tiistai kolmastoista. Istun (lähes) yksin oppilaiden työluokassa. Yritän keksiä tunniksi tekemistä. Sitten minä ja Elisa lähdetään mein karvamopoa moikkaamaan. Kivapäivä. Tähän asti.
Fysiikan labraselkkari pitäisi onnistua tekemään vielä tänään (aapuva). Noh, huomenna aikaa viiteen asti palauttaa. Aijai. Eikä kotikoneella taida olla kaavaeditoria :/. Nojust.
Taas kerran tykkäisin turinoida omia fantasiasatujani, kirjoittaa teille monenmonta satua luettavaksi, ja päässäni hyrrää tuhat ideaa. En vain välillä onnistu saamaan niitä sanoiksi paperille. Sanoiksi paperille. Siinäpä vasta mukava ilmaisu.
Ehkäpä yritän mennä runoilemaan jotain kaverille meilin kautta... o.O
Ja miksi miun päiväkirjaotokseni eivät saa koskaan kommentteja. Nojaa.
"Lapsi kysyi minulta kerran; 'Täti, miksi sinulla on valkoiset siivet?'. Minä viisaana vastasin; 'Koska olen enkeli'. Se ei ollut aivan totta. En ollut enkeli, mutta kukaan muu kuin minä, ei nähnyt siipieni todellista, vaaleanpurppuraista väriä. En ollut enkeli, mutten ollut demonikaan. Vain yksi sana olisi voinut ajaa minut helvettiin. Halusin jatkaa matkaani taivaaseen. Lopulta olin vain vaelluksensa kesken jättänyt ihminen. Me kaikki olemme ihmisiä. Kukaan ei voi tehdä minusta ylempiarvoista siipieni takia. Heilautin kättäni, levitin siipeni ja lensin."
me annoimme heille sodan.
Me emme olisi tehneet sitä,
jollei meitä olisi pakotettu.
Bellum omnium contra omnes
- Kaikkien sota kaikkia vastaan.
Niinhän se oli,
emme saaneet sitä vain selville.
Sota, suuri kuolema
keskuudessamme.
Si vis pacem, para bellum
- Jos tahdot rauhaa hankkiudu sotaan.
Miksi meille ei kerrottu,
ettei siitä seuraa hyvää,
että mekin olisimme ymmärtäneet
miksi sitä ei olisi saanut tapahtua?
Errare humanum est
- Erehtyminen on inhimillistä
Torvet soittavat viimeiset sävelet.
Me katselemme heitä täältä ylhäältä,
surumielin, haikeat sanat
painuvat mieleen.
Ex oriente lux
-Idästä tulee valo
Viimeinkin he saapuivat,
saapuivat luoksemme,
ja me emme ole enää
yksin.
Ira furor brevis est
- Viha on lyhytaikainen hulluus
Me vaikenimme,
me pysähdyimme siihen aikaan
kun ihmiset sotivat toisiaan vastaan
Sinä katsoit kyynelsilmin.
Idem
- Samoin
Luulimme olevamme koskemattomia,
kunnes tuska lävisti sydämemme.
Ehkemme ymmärtäneet,
että maailmassa oli muitakin.
Memento Mori
- Muista että kuolet
Lennä, mustasiipinen sisareni,
lennä pois ennenkuin meitä ei ole.
Minä seuraan sinua,
minne ikinä menetkään.
Sic itur ad astra
- Niin kohotaan tähtiin
Me emme pettäneet heitä,
he pettivät meidät.
He satuttivat haaveitamme,
kuin hauraita lasipalloja.
Tempore mutantur et nos mutantur in illis
- Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana
Siksi me pakenimme,
pois tuosta maailmasta,
hukuimme haaveisiimme,
upposimme unelmiimme.
Respice post te, hominem te esse memento.
– Katso ympärillesi, muista että olet ihminen.
(Ei, en todellakaan lue latinaa. Ja koska mulla on tässä ~ 1h tylsää, kirjoitan tänne pari runotusta)
DEMONILAPSI
Olen kulkenut varjoissa koko elämäni,
en tiedä miten tulla esiin,
en tiedä miten nousta,
olenhan vain mitättömyys.
'Pieni mustasiipinen demoni'
'Paholaisen lapsi'
'Riivattu tyttörukka'
Niin he sanoivat.
Niin minä olenkin,
olen kaikkea sitä,
enkä vieläkään tiedä
mikä minä olen.
Siltikään elämä
ei ole vielä antanut minulle mitään,
vain tyhjän ulkokuoren
ja sen sisälle jättänyt aukon.
Tiesin kuitenkin,
että minullakin oli jossain sielu,
jonka laittaisin
tuon ammottavan aukon kohdalle.
Tiesin,
että minulla on sydän.
Tiesin,
että voisin elää ilmankin.
Myötätunto,
se oli minun vahvuuteni.
Rikos,
minun heikkouteni.
Kerran,
katselin valkosiipisiä lapsia,
jotka leikkivät hiekkalaatikolla,
kunnes äiti tuli heitä käskemään.
Yksi itki,
yksi löi maata,
yksi murjotti,
yksi hymyili.
Hetken,
tuijotin heitä
sysimustilla silmilläni,
sisälläni vapauden tunne.
Ja minä hymyilin.
(näin se on. hymyilen vieläkin)
ENKELI
Tänä yönä
vien sinut taivaaseen
odottamaan vuoroasi.
Sanasi eivät enää kanna sinua,
tyhjä ulkokuoresi
jäi maan pinnalle,
sielusi liittyi seuraamme.
Tänä yönä
vien sinut helvettiin
näkemään painajaisia.
Jotta tietäisit kuinka sinua arvostetaan,
ymmärretään ja rakastetaan,
siksi sinä et ole yksin,
etkä katoa helvetin tuleen.
Olet turvassa.
(guu. Iina oli tuollon mielessä ^^)
SINUN VUOKSESI
Älä pelkää pimeää,
sillä minä pidän kädestäsi kiinni.
Vedän sinut ylös,
kun putoat kallionkielekkeeltä.
Älä päästä irti
niistä unelmista joita sinulla on.
Uskalla unelmoida sitäkin enemmän
ja uskoa unelmiisi.
Älä unohda,
että olen tässä.
Olen tässä sinulle, sinun vuoksesi,
jotta olet turvassa.
Älä luovuta,
sillä tiedän ettet ole sellainen.
Tiedän sinun yrittävän
ja antavan kaikkesi.
Älä sulje silmiäsi,
se luo vain lisää pelkoa.
Minä olen tässä,
älä pelkää.
Olen tässä.
Sinun vuoksesi.
Ikuisesti.
(Tässäkin Iina. Ystävyydestä muuten syntyy kauniita runoja ^^)
Tiistai kolmastoista. Istun (lähes) yksin oppilaiden työluokassa. Yritän keksiä tunniksi tekemistä. Sitten minä ja Elisa lähdetään mein karvamopoa moikkaamaan. Kivapäivä. Tähän asti.
Fysiikan labraselkkari pitäisi onnistua tekemään vielä tänään (aapuva). Noh, huomenna aikaa viiteen asti palauttaa. Aijai. Eikä kotikoneella taida olla kaavaeditoria :/. Nojust.
Taas kerran tykkäisin turinoida omia fantasiasatujani, kirjoittaa teille monenmonta satua luettavaksi, ja päässäni hyrrää tuhat ideaa. En vain välillä onnistu saamaan niitä sanoiksi paperille. Sanoiksi paperille. Siinäpä vasta mukava ilmaisu.
Ehkäpä yritän mennä runoilemaan jotain kaverille meilin kautta... o.O
Ja miksi miun päiväkirjaotokseni eivät saa koskaan kommentteja. Nojaa.
"Lapsi kysyi minulta kerran; 'Täti, miksi sinulla on valkoiset siivet?'. Minä viisaana vastasin; 'Koska olen enkeli'. Se ei ollut aivan totta. En ollut enkeli, mutta kukaan muu kuin minä, ei nähnyt siipieni todellista, vaaleanpurppuraista väriä. En ollut enkeli, mutten ollut demonikaan. Vain yksi sana olisi voinut ajaa minut helvettiin. Halusin jatkaa matkaani taivaaseen. Lopulta olin vain vaelluksensa kesken jättänyt ihminen. Me kaikki olemme ihmisiä. Kukaan ei voi tehdä minusta ylempiarvoista siipieni takia. Heilautin kättäni, levitin siipeni ja lensin."
Once again...Tiistai 13.12.2005 01:40
" No one believed her
No one imagined it was true
No one could see her winter haven coming into view
She says she's seen the land beyond
She said she's walked her Babylon
She felt the cold beneath her feet
And time stood still where the winter won't sleep
I've seen a new world (like nothing before, just step through the door right)
Into a new world
Into Narnia
I've seen a new world (like nothing before, just step through the door right)
Into a new world
Into Narnia"
Narnia-kuumeni senkun kasvaa kasvamistaan. Tietenkin jokaikisestä kirjastosta on lainassa Velho ja Leijona-osa. Oman Narnia-kirjan saan jouluna kaiketi. Ei elokuvalle huonompaa päivää keksitty ilmestyä kun jouluaaton-aatto? Periaatteessa kaikki jolla on elämä on silloin muualla.
"This is not a dream that I'm living
This is just a world of Your own
You took me from all that I knew
Shown me how it feels to hope
With You with me, facing tomorrow together
I can learn to fly
Feels like I'm living in a lion's mouth, but the lion is an angel"
Itseasiassa tämä on oma maailmani jossa elän. Uskomatonta, mutta totta, omassa fantasiamaailmassa (= unissa) on hyvä elää. Kun vain se uni jatkuisi ainiaan. Sen takia ehkä mulla on niin hyvä mielikuvitus. Nojaa. Hyvä musiikki tuo päähäni aina uusia ideoita. Yleensä näen ne musiikkivideoina ^^ Kuten tuo New World - kappale. Siitä tulee semmonen juttu mieleen, että sen voisi ens vuonna toteuttaa musiikintunnilla musiikkivideona ^^.
"Is my imagination running away
Or is all this really happening to me
Am I a prince in a far away land filled with fantasy
Where is reality and what are the actions that will define who I am?
I am holding onto the visions I've seen of what I could be
It's what I should be
More than it seems these dreams inside (show me the way to these dreams)
Blur reality's line ('til there's nothing that's left of me)
If I could believe the dreams aside (show me the way to these dreams)
I am capable more than it seems
Passing through darkness into my own world
Will I be more than when I left (than when I left)
Never letting go of the lessens I learned
This will make a change
A change within me
More than it seems these dreams inside (show me the way to these dreams)
Blur reality's line ('til there's nothing that's left of me)
If I could believe the dreams aside (show me the way to these dreams)
I am capable more than it seems
This time I won't run away
I found the strength to face life's long days
This time I won't run away
More than it seems these dreams inside (show me the way to these dreams)
Blur reality's line ('til there's nothing that's left of me)
If I could believe the dreams aside (show me the way to these dreams)
I am capable more than it seems
'Til there's nothing left of me
Show me the way to these dreams"
Kyllä. Minä ja Salli ollaan saatu jo 56 vihkonsivua kirjaamme tehdyksi. Kun kolme vihkoa tulis täyteen, se ois ehkä ~ 210 sivuinen kirja. Ehk. Jeejee. Sois mukavaa. (OStakaa sit kaikki :D!)
Mutta silti. Ensiviikolla alkaa koeviikko, vaikka onnekseni mulla ei ole kuin 2 koetta. Saksa ja Fysiikka. Tänään yritettiin duunailla fysiikan labratyöselostusta, mut pitää huomen viä kysäistä paria juttua.
Kuten tapanani on, heitän tähän loppuun jonkun aivan kuolemattoman repliikin. Omasta kynästäni tai ei. Tarina päättyy dramaattisesti. Melkein aina.
"Yksi ainut kristallinkevyt kyynelpisara valui sinisistä silmistäni kun katsoin maassa makaavaa miehen ruumista. Vielä hetken olisin voinut uskoa, että hän räpäytti silmiään kuten silloin, kun aika oli meidän puolellamme. Silloin kun me olimme voitokkaita. Mutta ei nyt. Nyt hän oli poissa, maamme kuningas, Aran, lempeäsydäminen, mutta niin hauras nuori mies. Näin kun Lucian tuijotti häntä yhtä surusilmäisenä kuin minä. Mahtava kuningas, poissa. Minun isäni. Näin silmieni aiheuttaman sumun seasta nousevan hahmon, kuin isäni. Se kuiskasi minulle hiljaa; "Minä muistan sinut", sitten hän kääntyi ja kuitenkin käänsi päänsä olkansa ylitse, nähdäkseen minut. Hän kääntyi ja hänen viileä kätensä pyyhki silmistäni valuvat kyynelnorot. "Aina". Ja niin hän katosi."
No one imagined it was true
No one could see her winter haven coming into view
She says she's seen the land beyond
She said she's walked her Babylon
She felt the cold beneath her feet
And time stood still where the winter won't sleep
I've seen a new world (like nothing before, just step through the door right)
Into a new world
Into Narnia
I've seen a new world (like nothing before, just step through the door right)
Into a new world
Into Narnia"
Narnia-kuumeni senkun kasvaa kasvamistaan. Tietenkin jokaikisestä kirjastosta on lainassa Velho ja Leijona-osa. Oman Narnia-kirjan saan jouluna kaiketi. Ei elokuvalle huonompaa päivää keksitty ilmestyä kun jouluaaton-aatto? Periaatteessa kaikki jolla on elämä on silloin muualla.
"This is not a dream that I'm living
This is just a world of Your own
You took me from all that I knew
Shown me how it feels to hope
With You with me, facing tomorrow together
I can learn to fly
Feels like I'm living in a lion's mouth, but the lion is an angel"
Itseasiassa tämä on oma maailmani jossa elän. Uskomatonta, mutta totta, omassa fantasiamaailmassa (= unissa) on hyvä elää. Kun vain se uni jatkuisi ainiaan. Sen takia ehkä mulla on niin hyvä mielikuvitus. Nojaa. Hyvä musiikki tuo päähäni aina uusia ideoita. Yleensä näen ne musiikkivideoina ^^ Kuten tuo New World - kappale. Siitä tulee semmonen juttu mieleen, että sen voisi ens vuonna toteuttaa musiikintunnilla musiikkivideona ^^.
"Is my imagination running away
Or is all this really happening to me
Am I a prince in a far away land filled with fantasy
Where is reality and what are the actions that will define who I am?
I am holding onto the visions I've seen of what I could be
It's what I should be
More than it seems these dreams inside (show me the way to these dreams)
Blur reality's line ('til there's nothing that's left of me)
If I could believe the dreams aside (show me the way to these dreams)
I am capable more than it seems
Passing through darkness into my own world
Will I be more than when I left (than when I left)
Never letting go of the lessens I learned
This will make a change
A change within me
More than it seems these dreams inside (show me the way to these dreams)
Blur reality's line ('til there's nothing that's left of me)
If I could believe the dreams aside (show me the way to these dreams)
I am capable more than it seems
This time I won't run away
I found the strength to face life's long days
This time I won't run away
More than it seems these dreams inside (show me the way to these dreams)
Blur reality's line ('til there's nothing that's left of me)
If I could believe the dreams aside (show me the way to these dreams)
I am capable more than it seems
'Til there's nothing left of me
Show me the way to these dreams"
Kyllä. Minä ja Salli ollaan saatu jo 56 vihkonsivua kirjaamme tehdyksi. Kun kolme vihkoa tulis täyteen, se ois ehkä ~ 210 sivuinen kirja. Ehk. Jeejee. Sois mukavaa. (OStakaa sit kaikki :D!)
Mutta silti. Ensiviikolla alkaa koeviikko, vaikka onnekseni mulla ei ole kuin 2 koetta. Saksa ja Fysiikka. Tänään yritettiin duunailla fysiikan labratyöselostusta, mut pitää huomen viä kysäistä paria juttua.
Kuten tapanani on, heitän tähän loppuun jonkun aivan kuolemattoman repliikin. Omasta kynästäni tai ei. Tarina päättyy dramaattisesti. Melkein aina.
"Yksi ainut kristallinkevyt kyynelpisara valui sinisistä silmistäni kun katsoin maassa makaavaa miehen ruumista. Vielä hetken olisin voinut uskoa, että hän räpäytti silmiään kuten silloin, kun aika oli meidän puolellamme. Silloin kun me olimme voitokkaita. Mutta ei nyt. Nyt hän oli poissa, maamme kuningas, Aran, lempeäsydäminen, mutta niin hauras nuori mies. Näin kun Lucian tuijotti häntä yhtä surusilmäisenä kuin minä. Mahtava kuningas, poissa. Minun isäni. Näin silmieni aiheuttaman sumun seasta nousevan hahmon, kuin isäni. Se kuiskasi minulle hiljaa; "Minä muistan sinut", sitten hän kääntyi ja kuitenkin käänsi päänsä olkansa ylitse, nähdäkseen minut. Hän kääntyi ja hänen viileä kätensä pyyhki silmistäni valuvat kyynelnorot. "Aina". Ja niin hän katosi."
When angels deserve to die...Maanantai 21.11.2005 18:57
"Hengitetään niin hiljaa, ettei varjot löydä päällemme koskaan.
Seisomme reunalla, edessä mustan verhon, askel astutaan.
Vapaana kuin perhoset, kun tunnit on alkaneet,
tuot käteni ihollesi ja jätät ajan paikoilleen.
Riisut mun siipeni, et jätä mitään huomiseen,
kun viimeiseen tanssiin näin päättyvät askeleet"
Tulipa mieleeni tuon biisin sanat. Toisena tuli mieleen circlesin sanat.
" I see you walk around, pushing people out of shame.
I see you walk around, you're hung over.
I see you walk around, missing every pace you take.
I see you walk around, it's not over.
I see you walk around, wishing you were someone else.
I see you walk around, searching for attention.
Who's that they are sinking in me?
It's running all over and over again.
Who's that they are sinking in me?
I'm spinning around in these circles again."
Niin, niin. Mitäpä jos elämä on yhtä ympäripyörimistä? Ainakin tällä hetkellä tuntuuu siltä että jokainen asia pitää sanoa tuhanteen kertaan, vaikka se pitäisi jo muistaa. Ainakin jos saksasta puhutaan.
Odottelen ystävää, ja yritän kirjoittaa ystäväni kanssa kirjoittamaani "kirjaa" jos siitä edes kirja tulee. Toivottavasti tulee. Se ainakin kuullostaa hyvältä fantasiatarinalta. Se mitä ollaan jo kirjoitettu. Mitäpä tuosta vaikkei tulisikaan. Suomi kaipaa kunnollisia fantasiakirjailijoita! En ole juurikaan suomalaista fantasiaa mistään löytänyt saatikka paljon lukenut. Nekin mitä olen lukenut ovat niin pohjamudassa rypijöitä, että jo alussa alkaa kiinnostus kaikkoamaan.
Onko ongelmana se, ettei suomalaisilla muka leikkaisi mielikuvitus? Ei varmasti, mutta kaikki joilla todellakin olisi lahjoja ja mielikuvitusta eivät vaan jaksa hakea kynää käteensä ja kirjoittaa. Patalaiskoja. Itsekin olen rustannut ja rustaan nytkin jopa muutamaa tarinaa samanaikaisesti, yhtä kirjoitan kaikenlisäksi englanniksi. Miten muka voidaan sanoa että meillä ei riittäisi mielikuvitusta jos yksi ihminen pystyy kirjoittamaan kutakuinkin neljää tarinaa samaan aikaan sekoamatta? Vai onko kaikilla nykyään niin paljon harrastuksia tai niin kova nettiriippuvuus, ettei millään ehdi kirjoittaa?
Rupesi vain ihmetyttämään suomen tämänhetkisten fantasiakirjailijoiden vähyys. Kyllä realistisia tarinoita pystytään kirjoittamaan, mutta eivät sellaiset ainakaan minua kiinnosta. Jos suomalaiset vain voisivat ottaa itseään niskasta kiinni ja viitsiä raapusta ajatuksensa paperille ja urhata vaikkapa joka päivä pari tuntia inspiraatiolle, jotta tarina kehittyisi. Tai jos ei inspiraatiota tule, niin pistäkääpä musiikkia soimaan, ja jo sieltäkin löytyy inspiraatio (tutkikaa myös sanoja, rakkahat, melodia ei kerro kaikkea).
Mitäpä minä tässä muille saarnaan, mutta yksinkertaisesti ulkomaisilla kirjailijoilla taitaa riittää enemmän mielikuvitusta ja viitsimystä oikeasti tehdäkin jotain kirjansa eteen.
Sepä siitä. Illanjatkoja!
"Ja kun hän avasi seitsemännen portin, hiljaisuus laskeutui"
// mortincia.
Seisomme reunalla, edessä mustan verhon, askel astutaan.
Vapaana kuin perhoset, kun tunnit on alkaneet,
tuot käteni ihollesi ja jätät ajan paikoilleen.
Riisut mun siipeni, et jätä mitään huomiseen,
kun viimeiseen tanssiin näin päättyvät askeleet"
Tulipa mieleeni tuon biisin sanat. Toisena tuli mieleen circlesin sanat.
" I see you walk around, pushing people out of shame.
I see you walk around, you're hung over.
I see you walk around, missing every pace you take.
I see you walk around, it's not over.
I see you walk around, wishing you were someone else.
I see you walk around, searching for attention.
Who's that they are sinking in me?
It's running all over and over again.
Who's that they are sinking in me?
I'm spinning around in these circles again."
Niin, niin. Mitäpä jos elämä on yhtä ympäripyörimistä? Ainakin tällä hetkellä tuntuuu siltä että jokainen asia pitää sanoa tuhanteen kertaan, vaikka se pitäisi jo muistaa. Ainakin jos saksasta puhutaan.
Odottelen ystävää, ja yritän kirjoittaa ystäväni kanssa kirjoittamaani "kirjaa" jos siitä edes kirja tulee. Toivottavasti tulee. Se ainakin kuullostaa hyvältä fantasiatarinalta. Se mitä ollaan jo kirjoitettu. Mitäpä tuosta vaikkei tulisikaan. Suomi kaipaa kunnollisia fantasiakirjailijoita! En ole juurikaan suomalaista fantasiaa mistään löytänyt saatikka paljon lukenut. Nekin mitä olen lukenut ovat niin pohjamudassa rypijöitä, että jo alussa alkaa kiinnostus kaikkoamaan.
Onko ongelmana se, ettei suomalaisilla muka leikkaisi mielikuvitus? Ei varmasti, mutta kaikki joilla todellakin olisi lahjoja ja mielikuvitusta eivät vaan jaksa hakea kynää käteensä ja kirjoittaa. Patalaiskoja. Itsekin olen rustannut ja rustaan nytkin jopa muutamaa tarinaa samanaikaisesti, yhtä kirjoitan kaikenlisäksi englanniksi. Miten muka voidaan sanoa että meillä ei riittäisi mielikuvitusta jos yksi ihminen pystyy kirjoittamaan kutakuinkin neljää tarinaa samaan aikaan sekoamatta? Vai onko kaikilla nykyään niin paljon harrastuksia tai niin kova nettiriippuvuus, ettei millään ehdi kirjoittaa?
Rupesi vain ihmetyttämään suomen tämänhetkisten fantasiakirjailijoiden vähyys. Kyllä realistisia tarinoita pystytään kirjoittamaan, mutta eivät sellaiset ainakaan minua kiinnosta. Jos suomalaiset vain voisivat ottaa itseään niskasta kiinni ja viitsiä raapusta ajatuksensa paperille ja urhata vaikkapa joka päivä pari tuntia inspiraatiolle, jotta tarina kehittyisi. Tai jos ei inspiraatiota tule, niin pistäkääpä musiikkia soimaan, ja jo sieltäkin löytyy inspiraatio (tutkikaa myös sanoja, rakkahat, melodia ei kerro kaikkea).
Mitäpä minä tässä muille saarnaan, mutta yksinkertaisesti ulkomaisilla kirjailijoilla taitaa riittää enemmän mielikuvitusta ja viitsimystä oikeasti tehdäkin jotain kirjansa eteen.
Sepä siitä. Illanjatkoja!
"Ja kun hän avasi seitsemännen portin, hiljaisuus laskeutui"
// mortincia.
« Uudemmat
-
Vanhemmat »