IRC-Galleria

I've been waiting for you
I've been waiting for you

What's your price..
Tell me what your price is

I've been waiting for you
I've been waiting for you

Let's hope tonight,
there is hope tonight.
Talk is cheap with your words hunny
I can smell your breath
and it smells like money girl.
Could you ask for anyhting?
You couldnt ask for anyhting.

Call out these money makers
they have guns and their firing
Gunned down by bloody pirates
whose ships we could not sink.
Seas change in all directions
These mouths arent worth the time
Big Wallets give protection,
and safe pockets never lie.

Talk is cheap with your words hunny
I can smell your breath
and it smells like money girl.
Did you ask for anything?
Did ask for anything?
Did you ask for anything.
Did you ask for anything

I've been waiting for you
I've been waiting for you

Your words bank for broken tempers
security and car alarms
the words themselves do not mean much
but we take the sound with open arms
Tears fall at the sound of laughter
Like they never even knew at all
and love has what moneys after
the gold teeth have fooled us all.

Treasure Islands on her list of
future desitnations but
little did she know.
I am furiously digging for the treasure chest shes burried,
was hers to own, but shes all alone.


Talk is cheap with your words hunny
I can smell your breath
and it smells like money girl.
Did you ask for anything?
Did you ask for anything?
Did you ask for anything.
Did you ask for anything!

En oo ehkä ikinä ollu henkisesti näin maassa...

Onks onnellisuus liikaa vaadittu?
Ei elämä oo mitään ruusuilla tanssimista, mut ei sekään voi olla hyväks mielelle ja kropalle et on kyllästynyt kaikkeen 24/7.
Yhtä pimeää luolaa koko elämä..
Sitten kuin viimein saa hetken verran olla onnellinen, tajuaa, miten tyhjä elämä oikeasti on ja murtuu taas uudestaan.

Usein tuntuu, että oon juuttunut juoksuhiekkaan. Elämä toistaa itse itseään.
Oonko kenties laiska, vai vaaditaanko multa liikoja?
Olenko ehkä masentunut tai tottunut pääsemään liian helpolla?
Mulle jatkuvasti vakuutetaan "ylemmältä taholta" että oon huono ihminen, ja ehkäpä mä oikeasti olenkin.

Keskeinen ongelma on motivaation puute. Ei jaksa ryhtyä mihinkään ja liian usein tulee sanottua ihan sama. Mitä ikinä sitten tekeekin, homma on useimmiten juosten kustu.
Sitten piiskaan itseäni piikkilangalla kun teen jonkun virheen. Kaikki syyttävät minua, ja minä itseäni.
Ei anneta edes mahdollisuutta, että vika olisi jossain muussa.

Arjen täytyisi olla enemmän ruusuista. Joka päivälle jotain, jonka avulla jaksaa eteenpäin. Asian ei tarvitse olla millään tavalla erikoinen. Pelkästään jonkun ihmisen näkeminen voi saada hyvälle tuulelle, kunhan asian kokee läheiseksi.

On kurjaa herätä huomiseen ja ajatella: "Kappas. Elän tän päivän pois mahdollisimman nopeasti. Ehkä hyvät asiat tulevat sitten joskus tulevaisuudessa."


... kukaan tätä edes jaksa lukea, saatika sitten ymmärtää, mutta vaikeeta on ...

Molen nolonaama :(

SIINÄ TEILLE BIISI!