Kuulin hyvän biisin, taas. Melodia ok, yleisesti ok, ja sitten kuuntelin kertsiä.
So pardon me while I burst into flames
I've had enough of the world and its people's mindless games
So pardon me while I burn and rise above the flame
Pardon me, pardon me...
They'll never be the same.
Khyyl. Näin. Mii laiks.
Maailmassa on muuten olemassa liikaa biisejä, joissa on vaan osa hyvää. Jos vaikka melodia ja tunnelma on hyvät, on lyriikat vaan keskinkertaset tai hyvät vain osittain. Tai sitten on joku, joka biisissä ärsyttää, stemmoissa tai taustoissa yleensä. Pikkujuttuja, mutta silti häiritsee. Turhauttavaa tollanen. Täydellisen biisin metsästys jatkukoon.