On lauluni vaiennut
ikiajoiksi kadonnut.
Läpi hyytävän kylmyyden,
myrskyn ja tuulen,
sen vain toiveissani kuulen.
On hiljaista nyt
niin rauhaisaa,
olo väsynyt.
Ei voi kuin odottaa,
että joskus taas
osaan laulun siivillä vaeltaa.
Nyt on taas rattaat kohdillaan...jos niin voi sanoa.
Asunnon sonta vaan pitäis löytää ja ihmejuttuja tapahtuu koko ajan...ihan liikaa.
Mut hei, se on elämää vaan se, ei sen enempää...