IRC-Galleria

No niin, vihdoinkin kotona, melkein viikko tuli reissattua :) Ookkei, ei ihan, mut melkein. Sentään torstaista tiistaihin, tai oikeestaan keskiviikon puolelle meni x) Joo, kilometrejä kertyi. Liikaakin. Mut en mä voi sille mitään. Mä rakastan ajaa. Se on melkein elinehto mulle :) Siinä on vain jotain kun on auto alla ja tietä edessä jota pitkin saa ajaa. Määränpäänä mikä milloinkin tai välillä ihan vain tuntemattomuus. Se on vain sitä elämää. Reissaamista<3
Tässä äsken katselin huonettani, ja kelasin että vitsi, tästä on nyt tullut koti mulle. Huone on niin mun näkönen ja tää on tällänen turvapaikka kaikelta. Tiedä sit mikä muakin riivaa, että aina kun jostain paikasta on tulossa mulle koti, mun on muutettava eteenpäin. Joo, kyllä, olen siis muuttamassa. Taas, niinkuin muutamien voisin luulla ja tietävän sanovan kun kuulevat asiasta. Mutta nyt kokeillaan taas maaseudun rauhaa. Muutan asuttamaan vanhempien tyhjillään olevaa omakotitaloa Kuruun. Tiedän että aika veto kyseessä mutta..nyt on vain Kurun aika :)
Hmm..mielenkiintoista seikkailua taas odottaen..

"Nämä kadut ja pihat ei minua halaa
Ne katseensa kääntää vaieten
Kaupungin talot ja liikennevalot
Ne luotansa työntää halveksien
Kulkurin sielu ja koditon mieli
Ne minussa elää ja laulujaan laulaa
Maailman ääristä maailman äärin
Etsin vaan en milloinkaan löydä rauhaa

En minä sääliä kaipaa
En olalle taputtajaa
Itse minä peltoni raivaan
Ja odotan armahtajaa

Maan korvessa kulkevi kulkurin tie
Ja minä kuljen vaikken tiedä minne se vie
Auringon noususta auringon laskuun
Minä marssin ja jalkani satutan katuun
Yön sylissä itkuni itken
Yksinäisen miehen katkerimmat
Maan päältä ei minulle annettu paikkaa
Minä toivoni asetan korkeimpaan"
NMB: Kainin laulu