''Mul on vaikeet, mut niin on ollu aina ja kaikilla
En mä valita vaan painan vaan
Alä säkään tuhlaa aikaas vähää
Siihet et jo vanhentuneet asiat sua hämää ''
''Mitä mä nään on vaan liian synkkää kirjottaa
Krooninen apeus, ei kai mikään saa meit virkoomaan
Halutaan näyttää niin synkält kun vaan suinkaan voi
Masennuksen uhrit omaa elämäänsä boikotoi
Palataan takas eilisen synkkään hetkeen
Tunnetaan, nähdään, koetaan se uusiks melkeen
Ja kaikki tämä, koska harva päästää irti
Viel vuosien jälkeenki kyynel poskel vierii
Ja ne vuoden vierii vaan säälimättä matkaajaa
Mieli täys maailmasta muistoi matkassaan
Ja itse voi valita, et nauttiikko vai valittaa
En jaksa päätä turhal rasittaa
Kun katsot menneeseen, käännät selkäs tulevaan
Ja sun muistos saa sun mieles harhoi kuulemaan
Etkä muuta sit kai kuulekkaan, katsotaan
Opitko koskaan dilemmoitas ratkomaan''