''rakastaa itseään, mut vihaa peiliä
taas jälkiä, kelaa unohtunutta eilistä
peilissä kohtaa oman vetisen katseen
katsoo syvälle silmiin kunnes luomet raskaat laskee
vasta nuori, mut jo tarpeeks paljo nähny
edessä niin korkeel, mut matalalla käyny
ja mikään ei saa sielusta tahraa puhtaaks
on kokemukset koettu, mikä niitä muuttas
mikään ei oo muuttunu, joka päivän jälkeen samaa
edelleen kulkee katse maas, kivii potkii vanhaan tapaan
antaa ymmärtää, et Kaikki on hyvin
mut totuut kertoessaan nyyhkii vailla lämmint sylii
tarvinu tukee, mut ollu sitä saamatta
vaan kestäny vaik lääkäreille totuut maalataan
kaadutaan, loukataan, vahingos hoitoon joudutaan
on syytä maalata ei rauhallista joulukaan
pahasti hämillään ku tärinään herää
olo turvaton ikään ku kaikki katsos perään
tuntuu ettei missään voi yksin viettää aikaa
itse valehtelee itselleen, ei turvaa lainkaa''