Tähdet yössä kimmeltää,
suru sielussani viiltää.
En tahdo vieläkään ymmärtää
miksi isääni en enää nää.
Suru kulkee mun mukana vielä huomiseen.
Ehkä sekin joskus helpottaa.
Vielä sua vaan luotani päästänyt ois en.
Voi isä, miksi
elämä kolhi sua niin?
Voi isä, miksi
et tarttunut käsiin auttaviin?
Me sua niin rakastettiin...