K-HEIKKOHERMOISET
NOKILAN POMMISUOJAN ARVOITUS
Päivä Nokilassa alkoi tavalliseen tapaan. Oli perjantai, PALKKIO-PERJANTAI. PALKKIO-PERJANTAINA
sai katsoa TV:tä ja muuta hauskaa. Tänään perjantaina, PALKKIO-PERJANTAINA, sai mennä
katsomaan NOKILAN POMMISUOJAA!!! Ensin meni ensimmäinen ryhmä. Ensin oli hiljaista,
hiljaisempaa, kirkumista ja KABUUM!!! Ryhmä ei koskaan palannut... Seuraava ryhmä meni...
ja samat äänet toistuivat joka ryhmän kohdalla... Kunnes oli enää minun ja minun parhaiden
ystävieni vuoro... Olimme yksin... Emme tienneet mitä tehdä... Meitä pelotti... Yhtäkkiä
kuului aavemaisia huutoja. Pelästyimme ja lähdimme ulos juoksemaan ympyrää ja hakemaan
apua. Pimeää ja tyhjää... ei ketään. Menimme poliisiasemalle. Siellä meitä vastaan tuli monta
NAHKAROTSIZOMBIETA!! Heillä kaikilla oli isot, pelottavat, haisevat... ka... ka... ka.... ka....
kal.... kal.... kalj.... KALJAMAHAT!!! Juoksimme täysillä pois poliisilaitokselta. Menimme Kirkkoherranvirastolle hakemaan apua, mutta siellä ei ollut ketään. Juoksimme nopeasti takahuoneen kautta Wanhan pappilan toimistoon. "IIIIIIIIIÄÄÄÄÄÄÄKKKKKKHHHH!!!!"
Toinen ystäväni huusi: "Toi hiiri on loukussa, yök yök yök yök YÖÖÖÖK HYIII, TOSI ällöö!!!"
Sitten lähdimme takaisin Nokilaan viettämääm perjantaita, PALKKIO-PERJANTAITA.
20 VUOTTA MYÖHEMMIN...
Nokilan kouluun on tullut uudet oppilaat. Minä ja minun parhaat ystäväni aiomme kostaa
uusille oppilaille, niinkuin olemme tehneet aiemminkin muille, sen, mitä meidän ystävillemme
tapahtui. Me opettajina määräämme, että he lähtevät NOKILAN POMMISUOJAAN.
"NO niin lapset", sanoin, kai hullunkiilto silmissäni, "on aika mennä tarkastamaan koulumme
pommisuoja. "Miksi?" , oppilaamme Jooseppi kysyi. "Jospa vaikka Osama Bin Laden tulee
kyläilemään" yritin vitsailla ja nauroin typerästi röhöttäen, kun muut pitivät minua hulluna.
"Okei, ensimmäinen ryhmä", ystäväni sanoi.
Kuului samat äänet kuin kaksikymmentä vuotta sitten, joka ryhmän kohdalla. "Tulin ajatelleeksi",
toinen ystäväni sanoi, "Olisiko hauska, jos menisimme itse katsomaan, mitä NOKILAN
POMMISUOJASSA on?" "Oletko hullu!?" toinen ystäväni sanoi, "Me kuolemme sinne!"
"Mistä me tiedämme?", minä sanoin, "Siellä voi olla huumeluola, ei sen pahempaa!"
"Mennään katsomaan" , toinen ystävistäni sanoi.
Menimme alas NOKILAN POMMISUOJAN portaita. Vesi tippui hiljaa alas katosta.
Tulimme mustalle ovelle jossa luki 689. Avasimme sen. Tuli iso tuulenpuuska. ja
aloimme kiljua. Tuuli loppui. Näimme kaikenvärisiä valoja. Huomasimme, että Nokilan pommisuoja olikin...... HIPPILUOLA!!! Kaikki olivat jääneet sinne viettämään bilettäjän elämää. Sinne
mekin jäimme elämään rattoisaa elämää NOKILAN POMMISUOJAAN!!!
(olin piirtänyt paperiin viel disco-pallon :)
joo, kaikenlaista mun päässä liikkui ala-asteella. Muistaako Sonja numeron 689?? ;D