IRC-Galleria

Henkilöllä Y on syntymäpäivät.
Henkilö Y aikoo pitää ison miitin.
Henkilö Y tiedoittaa Miitistä kaikille hyvin etukäteen.
Henkilöt Ö, Ä ,K ,R ja M ovat lupautuneet tulemaan.
Myös Henkilö X kutsutaan ja hän lupaa tulla vaikka asuukin kaukana.
Vielä 2 viikkoa ennen miittia Kaikki lupautuneet ovat tulossa.
Henkilö Y ajattelee että hänellä yulee olemaan hauskaa.
Koska henkilö X asuu kaukana Hän ajattelee että tapaa paljon ystäviää Miitissä.
Henkilö X odottaa miittiä innolla.
viikkoa ennen miittiä henkilöt Ö ja Ä eivät ole enää varmoja tulisivatko he miittiin.
henkilö Y maanittelee ja henkilöt Ö ja Ä lupautuvat taas tulemaan.
Henkilö X yrittää selvitä rankoista töistää ja tekee ylitöitä päästäkseen miittiin.
2 päivää ennen miittiä Henkilö Y saa tietää etteivät henkilöt Ö, Ä ja K tulisivatkaan ja että henkilö R ei olisi varma.
Henkilö Y kertoo tästä henkilö X.
Henkilö X ei ole mielissään.
Henkilö Y saa tiedon etteivät henkilöt Ö, Ä, K, R ja M tulisikaan miittiin.
Henkilö X Masentuu tehtyään ylimääräisiä töitä Turhan Takia.
Henkilö X katkaisee Sosiaali kontaktinsa mutta tulee miittiin Lupauduttuaan tulemaan.

Aurinko paistaa pilviseltä taivaalta.
on lämmintä, mutta kosteaa.
kuin sateen jäljiltä.

Katson ulos ikkunasta.
katselen lehtiä jotka tanssivat tuulessa.
Ajattelen millaista kotona on tähän aikaan vuodesta.
Havahdun käden laskeuduttua olalleni.

- Hei! Psyykikko! Hei!
- Mitä?
- Lähdetään täältä. En löytänyt mitää muuta kuin muutaman rautaisannoksen.
- Joo.
- Mikä sinun on?
- Ei mitään tärkeää. lähdetään.

Lähdimme Talosta.
En tiedä mikä sen talon tarkoitus oli.
En tiedä milloin se rakennettiin.
En tiedä edes miksi poistuimme ovesta vaikka seinässä olisi ollut sopiva reikäkin.

Halkeillut asfaltti Ratisi Saappaiden alla ja Pultit kilahtelivat Tien pintaan. tasaisessa tahdissa.
Maailma näytti surulliselta Kaasunaamarin linssien läpi.
Pultti jyrähti maahan kuin alasin.

- Hyttyskalju! Mekaanikko Huudahti.
- Heitä vielä pari pulttia. ehkä voimme kiertää sen.

Mekaanikko Heitti toisen pultin.
Lehdet putoilivat Tärähdyksen voimasta.
Hän heitti kolmannen.
Se kilahti asfalttiin ja vieri vähän matkan päähän.

- Turvallista. totesi Mekaanikko.
- Anna Reppusi.
Ojensin käteni ja Mekaanikko katsoi hieman kummastuneena.
- Miksi?
- Minulla on tästä huono aavistus. En suostu menemään sinne!
- No Ota sitten! Onpahan Vähemmän kantamista! Mekaanikko tiuskaisi ja alkoi kävellä pulttia kohti.

Tiesin ettei tästä seuraisi mitään hyvää mutta halusin katsoa olinko oikeassa.
Mekaanikko käveli varmoin askelin eteenpäin, kuin kävelisi kotikadullaan.
Kuului Jymähdys ja nopea huudahdus.
Pyyhin Suojaimeni linssit ja katsoin eteeni.
En nähnyt mekaanikkoa, Tai en oikeastaan tunnistanut häntä sen verisen sotkun keskeltä.
Riisuin Naamioni ja oksensin.
Hänen olisi pitänyt kuunnella minua!
Kävin istuaalleni ja katsoin sivusilmällä tasaista tummaa läikkää.
sitä kohtaa missä Mekaanikko oli ollut noin 30 sekunttia sitten.
Nousin ylös ja lähdin hitaasti kävelemään heitellen pultteja eteeni.
en halunnut kokea Mekaanikon kohtaloa.
Kävelin jonkin aikaa.
en tiedä tarkalleen kuinka kauan, en ajatellut sitä.
Ajattelin vain mekaanikon julmaa kohtaloa Ja Itseäni.
Miksi tulin tänne.
Paikkaan jossa Todellisuus on Väärin.
Paikkaan jossa Kuolema on Väärän arvion päässä.
Paikkaan jossa Helvetti on pelastus.

Näen talon.
Samanlainen kuin kaikki muutkin.
Rappeutunut ja raunioitunut.
Kuin katto pysyisi sen päällä vain hyvällä tahdolla.
Sitten huomasin jotain kummallista.
Jotain mitä en ollut nähnyt pitkään aikaan.
Pyyhin Naamioni linssit varmistaaksen että näin oikein.
Savupiipusta tuli savua!
Siellä oli joku!
Lähdin juoksemaan taloa kohti!
En välittänyt mistään muusta.
En halunnut olla yksin.
Yhtäkkiä outo tunne valtasi kehoni.
Kuului Jymähdys.
...

It's quiet.
Quiet yet never Silent.
Allways something makes sound.
Foot steps.
Rain drops.
Last Breath.
Sharp knife, cutting trough flesh.
Body, hitting the ground.

The rain ceases.
For the first time its silent.
No voices.
No foot steps.
No Heart Beats.

The Silence Breaks.

My heart beats.
I feel alive.

My heart Beats Faster...

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.<33

Turus. tulin tänne eilen. ja lähden joskus lokakuussa. täs tulee tylsää. mul ei oo viel kotiavainta joten ei parane mennä ulos. oon ollu koneella koko päivän. en ees tunne ketää turkulaisia. toivottavasti kohta tunnen.

mä kuolen. mä en tiedä enää mistään mitään. mua vituttaa. angst angst lol. kukaan ei voi riehua kanssani. kaikilla on aina muuta tekemistä. ainoo tekeminen mul on tietokoneen näpräys. se vituttaa. mun päätä särkee...... haluun hyppimään, kiipeilemään, miekkailemaan, ampumaan jousella, räjäyttelemään, toteuttamaan tuomionpäivän kojeitani....

katson iloitulitusta-
katson niitä värejä-
katson punaista-
katson sinistä!-
katson vihreää!!-
Katson kultaa!!!-
katson yksin...

koulu alkoi jo maanantaina. eka jakso työssä oppimista. mulla ei oo paikkaa. yritän ettiä jotain kivaa paikkaa mutta kaikki on kaukana tai epäkiinnostavia. joko tylsää lähellä tai kivaa kaukana. punnitsen mahdollisuuksia. paras vaihtoehto ois 2 kuukautta jossain muualla yksin asumassa. ooh man...

vitut oikoreiteistä. ajattelin että 1 tunnin matka olis liian pitkä ja ajattelin oikaista...
oikaisin sitten 3,5 tuntia joista 2 tuntia kiersin suota...
FAIL!

Ja taas tarinattaa. Yritän Syventää päähenkilöä.

Istun taas omassa hytissäni, viinilasi kädessäni.
Tällä kertaa en ole yksin.
Seuranani ova kaksi matruusia, tai oikeastaan entistä matruusia.
Huomenna pidetään tilaisuus jossa nämä kaksi miestä Ylennetään.
En muista miksi, olen huono sotilas arvoissa.
-"herra Kapteeni! saanko luvan puhutella?"
-"Saatte saatte. Ei tarvitse huutaa tai herroitella. emme ole edustus tilaisuudessa."
-"Hyvä on Herr...?"
-"Vasili, Vasili Mekanikov. olkaa hyvä ja jatkakaa." Sanoin rauhallisesti.
Entinen matruusi empi hieman ja huokaisi. Ei kai jutellut ylempien upseerien kanssa kovin usein.
-"Hyvä on, Vasili. Miten teistä tuli tämän laivan kapteeni? olette niin kovin nuori."
Naurahdin ja vastasin:
-"Minusta tuli tämän laivan kapteeni isäni ansiosta. Hän koulutti minusta mekaanikon. Ilmeisesti minulla oli myös insinöörin lahjoja. Minä Näes suunnittelin tämän laivan. Ja sen ansiosta Tsaari nimitti minut Keisarillisen Kaartin kunnia insinööriksi ja tämän laivan kapteeniksi."
-"uskomatonta." toinen matruusi totesi.
-"ethän ole vielä edes 30 kesäinen!
-"minusta tuli tämän laivan kapteeni Kaksikymmentä kolme vuotiaana. ja tämä laivan on seilannut Ilmojen halki. vain 4 vuotta."
-"uskomatonta..."
-"ei ole. olenhan tässä."
-"saanko kysyä? mitä toiselle kädellenne tapahtui?"
Katsoin Vasenta kättäni ja sen kiiltoa sähkölamppujen valossa.
he ymmärsivät etten tahtonut puhua siitä.
matruusit tyhjensivät viinilasinsa ja poistuivat kiittäen huoneesta.
Kuulen vielä puulla verhoillun teräsoven läpi kuinka he ihmettelivät asemaani.
Lasken viinilasini pöydälle ja kävelen makuuhuoneeseen.
istun sängylleni.
se oli untuvilla täytetty ja punaisella sametilla verhoiltu.
Katson ympärilleni, jalopuuta, punaista samettia, kiiltävää messinkiä ja kultaa.
Ihailen aikaansaannostani.
Ei ihme että tsaari piti siitä.
messingin kiilto sai minut muistamaan käteni.
katson metallista kättäni.
sen metallista kiiltoa ja rattaiden raksutusta.
Näen huoneeni nurkassa suuren, puu kehyksisen peilin.
kävelen sen luokse ja katson itseäni.
takaisin katsoo pitkä, hyvin puettu mies.
Pitkässä kaksois-napitetussa takissaan, tummat keskipitkät hiukset korvien taakse vedettyinä.
kalpeat kasvot jotka tuijottivat takaisin.
Istun takaisin lasini ääreen, nojaten kultaiseen käteeni.

olen tylsistynyt, piirrustus paperi on loppu ja ulkona on paska ilma joten kirjoitan tarinan.

Taivas on kirkas.
Melko harvinaista, onhan sentään syksy tulossa.
maailma on pelkää ruskean, keltaisen ja punaisen sävyja.
Katson laivan laidalta alas viimeisen kerran ennen auringon laskua.
Katson sitä sävyjen merta ja savupiippujen tuprua pienistä maalaistaloista.
Pian aurinko ei ole enää muuta kuin punaisen sävy horisontissa sen painuessa Tsaarin valtakunnan loputtomien lakeiden taakse.
Hetken aikaa on aivan pimeää, kunnes Laivan Lamput syttyvät.
Ne valaisevet himmeää keltaista valoa ja katsoessani taas laivaani näen sen tummat, komeat piirteet.
Kuulen vain Laivan moottorien Vaimean Jyskeen allani ja Potkurien huiskeen joka jatkuu loputtomiin.
tahdissa kuin marssivat sotilaat.

Tunnen kylmän tuulen vireen ihollani. oli ihan unohtanut että rakkaassa kotimaassa oli näin kylmä.
Tyhjennän pikarini ja painun takaisin teräksisen laivani sisään.
Avatessani raskasta, ruosteista teräs ovea kuulen kirkumista.
havahdun hetkeksi katsomaan ympärilleni.
oli taas hiljaista.
vain moottorien jyske ja potkurien huiske.
Katson Raskasta ovea ja Painun takaisin sisään.
Sisällä on lämmintä, ehkä hivenen liian lämmintä sillä minun oli riisuttava takkini.
Laiva oli paljon viihtyisämpi sisältä kuin ulkoa.
Ulkoa se oli vain tummaa puuta ja harmaata terästä, sisältä se oli puisia lattioita punaisia tapetteja,
viimeisimmän huudon mukaisia huone kaluja... näin upseerit elivät.
Kävelen kohti kapteenin hyttiä.
Avaan hienon tammisen oven, se oli raskas sillä sisäpuolelta se oli täyttä terästä.
Suljen oven perässäni ja istun tuoliini ikkunan viereen.
Täytän pikarini taas viinillä, otan siemauksen ja katson ulos ikkunasta.
Näen vain mustaa.
Katson viinilasiani.
Lasken sen pöydälle ja katsoin kun viini pintä värähteli.
Otan toisen Siemauksen ja menen kirjahyllylle.
Olen lukenut sen kaikki kirjat.
Joku koputtaa ovelleni, kovaa ikäänkuin hänellä olisi tärkeää asiaa.
-"Sisään!" huudan sotilaallisesti.
Ovi aukenee ja Nuori matruusi astuu sisään.
-"Herra Kapteeni! Tunnistamaton alus Kello Seitsemässä! Ilmeisesti Britannialainen!
Mitkä ovat käskynne?"
-"Odottakaa. Jos Laiva tulee lähemmäksi eikä ilmoittaudu A.I.K.V:in kautta Ampukaa varoitus laukaukset."
-"Kyllä Herra Kapteeni!"
Nuori matruusi juoksi ulos ovesta sulkematta sitä, niin kova kiire hänellä oli.
kai hänen esimmäinen ilma-hälytyksensä.
Menen naulakolle, puen Sotilas-takkini ja poistun huoneesta.
Suljen oven perässäni.
Kävelen taas ahdasta käytävää kohti komentosiltaa ja katselen kun matruusit ja juoksevat ympäriinsä.
Kuuluu kova Kolahdus ja koko Laiva tärähtää, niin kovaa että paiskaudun seinää vasten.
Nousen taas jaloilleni ja alan juosta kohti komentosiltaa.
Saapuessani komentosillalle eräs Upseeri tulee luokseni huohottaen kovaa kuin olisi juossut Kremliin ja takaisin.
-"Mitä tapahtui?" kysyin erittäin kärsivällisesti.
-"Tunnistamaton Britannialais alus ei vastannut A.I.K.V:iin Ja ammuttuamme varoitus laukaukset he avasivat tulen!"
-"Mitä he ampuivat? en kuullut räjähdystä."
-"Täysi metallisia harppuunoita!"
-"Piraatteja! Vastakaa tuleen! Älkää antako heidän nousta laivaan!"
Juoksin kannelle katsomaan vihollis laivaa.
se oli vanha ja ränsistynyt. kuin sodan jäljiltä.
nämä piraatit olivat aloittelioita. eivät he muuten olisi hyökänneen Tsaarilaisen raskaan sotalaivan kimppuun.
muutama matruusi juoksee kannelle aseet kädessä panssarit kiiltäen.
-"Odotamme Käskyjä, herra Kapteeni!"
-"Erinomaista! katkaiskaa kaikki harppuunat jotka osuvat alukseemme! emme halua pudota heidän mukanaan!"
-"Kyllä Herra Kapteeni!"
matruusit juoksevat harppuunan luo ja ampuvat sen ketjut poikki, sen jälkeen he suojautuvat ja odattavat seuraavaa harppuunaa.
se ei ollut tarpeen.
Tunnen tutut tärähdykset ja kolahdukset kun laivan tykki luukut avautuva ja tykit tulivat esiin.
Lasken suojalasit silmilleni ja käännyn katsomaan vihollis laivaa.
kuiskaan itsekseni: "tsaarin puolesta" ja teen kunniaa vihollis alukselle.
Valon välähdykset ja Jyrinä täyttävät ilman kuin tuhat ukkosen iskua kun fosfori ammukset lentävät kohti piraattien laivaa, tasaisena rintamana.
tunnen outoa kaihoa katsoessani kun ammukset repivät vihollis laivan palasiksi, kun sen vetypallo räjähtää suureksi tulipalloksi ja palava miehistö putoaa synkkään pimeään, kärsien kunnes iskeytyvät maahan.
Pian tuntuu kova Samanlainen kuin aiemmin.
kaadun kyljelleni ja huomaan toisen kannelle iskeytyneen harppuunan.
-"He aikovat vetää meidät mukanaan!!! Matruusit! katkaiskaa Ketjut!"
-"Kyllä herra kapteeni!!!"
Laiva alkaa kallistua ja matruusit juoksivat harppuunan luokse niin kovaa kuin kaatumatta pystyivät.
pidän laivan laidasta kiinni ja katson kun matruusit saavuttavat harppuunan.
kuului kaksi kovaa laukausta kun matruusit ampuivat harppuunan ketjut poikki.
laiva heilahti kovaa kun ketjut pettivät ja taas kaikki oli hallinassa. juoksen laivan toiselle laidalle katsomaan suurta spektaakkelia, sitä kun vihollis laiva osui maahan ja leimahti viimeisen kerran.
Tilanne oli ohi.
Kävelen matruusien luokse jotka heti nousivat seisomaan ja ottivat asennon.
-"Harppuunan torjunta yksikkö ilmoittautuu!"
nostan suojalasit pois silmiltäni.
-"Lepo. Erinomaista työtä Matruusit! pidän huolen siitä että teidät ylennetään."
-"kiitos herra kapteeni!"
-"Harppuunan torjunta yksikkö, vapaa. olkaa hyvä ja liittykää seuraani viini lasilliselle."
-Se sopii hyvin, herra kapteeni.
Kävelen matruusien kanssa komentosillalle, annan ruorille komennon jatkaa entistä kurssia ja vetäydyn matruusien kanssa hyttiini viini lasilliselle.




Semmonen oli se tarina. tulee varmaan lisää jos mulla tulee tylsää tai ihmiset haluu lisää.