Istun puiston penkillä aivan yksin,
eikä kukaan ymmärrä mitä tunnen.
Tyhjyys ja kylmyys on mun sisällä
ja ne tunteet vain kasvavat.
Pienet linnut ne vain visertää,
kesä on täällä ja lokit ne vain
liitää mun ylitse.
Eikä kukaan istu mun viereeni,
kaikki vaan kulkeen mun ohitse...
Eivätkä edes huomaa kuinka kaunista on.
Ihmiset saisivat välillä hengähtää
ja katsoa tätä kaunista maailmaa...
Mutta vain tuuli hellästi koskettaa ihoani
ja sivelee hiljaa hiuksiani,
huomaan en ole yksin.
Kesä on kanssani...