Rakastetaan me,
kun maailmalla soditaan.
Ollaan sylikkäin,
kun maailmalla perheet hajoitetaan.
Hyväilen ihoasi,
kun maailmalla käsi kohoaa lyömään.
Rakastellaan,
kun maailmalla kansoja kuolee.
Nukutaan lähekkäin,
kun maailmalla ihmiset itkevät unettomina.
Rakastetaan me,
kun maailma tuhoaa itsensä.
Kuljin syvään veteen.
Väsynyt lehmus ojenteli varttaan,
taivutti oksansa kaareksi ylleni.
Pilven takaa katseli kuu,
tuulet varoittivat sylistä yön.
Kaislikko kuiskutti, vesi vaivutti humalaan.
Väsynyt lehmus ojenteli varttaan.
Se on kuin musta kuilu,
päättymätön, valoton.
Uppoat yhä vain syvemmälle,
kyynelten ympäröimänä,
vaikerrusten kaikuessa.
Sen saa aikaan ikävä ja kaipaus.
Vain rakkaus,
vain rakkaus kykenee nostamaan
pinnalle tuosta sietämättömästä kuilusta.