"Sun salaisissa haaveissas, joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu"
Kuinka paljon nuo sanat onkaan totta, kuinka paljon oon haaveillut rakkaudesta, että joku oikeasti joskus välittäis musta. Että joku sanois mulle joskus niin kauniisti, niin kauniisti että tunnen sen sydämessäni. Sellainen mistä aina puhutaan, lämpö sydämessä. Olen jo tuntenut kuinka sydän voi rakkaudesta ja surusta hajota, kuinka kauan sen kestää eheytyä. Mutta sitä todellista lämpöä en ole sydämessäni tuntenut, ihastumiset ja "rakastumiset" eivät sitä ole minulle vielä tehneet. Sitä kuinka sydämessään kaipaa koko ajan toista, joka ikinen hetki kun ei ole hänen vierellään. Kuinka ajatuksissaan ei voi olla koko ajan haaveilemasta häntä lähelleen. Ja kun pääsee hänen viereensä, oman kullan kainaloon, ei siitä halua ikinä pois. Mikään paha ei vähennä niitä tunteita, suuret ja pienet riidat repivät sielua mutta rakkaus säilyy yhtä ehjänä koko ajan.
Olen haaveillut ihmisestä, joka huolii minut vierellensä, pitää musta tällaisena kuin olen. Vaikka joskus yritän olla jotain muuta kuin olen, kuitenkin sisimmältäni olen vain minä. Ehkä hän saisi minutkin hyväksymään itseni... Uskomaan rakkauteen...
Mutta ne ei ole enää salaisia haaveita mulla. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka onnellinen mä olen nyt. Mulla on ihminen, joka välittää musta ja josta mä välitän todella paljon. Joku jota kaivata ja ajatella, jonka vuoksi itkeä ja nauraa. Jonka kainaloon on hyvä käpertyä, joka saa olon tuntumaan turvalliselta ja hyvältä. Joku, jota ajatellessa lämpö leviää sisältä joka paikkaan.
Joku jota rakastaa<33
"Minä rakastan sua niin että sattuu"