IRC-Galleria

"HILJAA HILJAA HILJAA!" huusi mies ja nosti kätensä kohti taivasta.
"Kaikki on aivan väärin. Propagandan puutarhaa kukoista teidän takianne. Se määrä soopaa mikä suustanne tulee lannoittaa nämä vaivalla kuivatetut suot ja kylvää ne täyteen ohdakkeita."
Mies otti askeleen. Hän kurotti povitaskuunsa ja otti esiin valkoiseen paperiin käärityn sikarin. Hän piti sikaria kädessään ja tuijotti sitä mustilla silmillä. Hän alkoi riisua valkoista käärepaperia sormillaan hellästi kuin, nuorta tyttöä neitsyt vuoteella.
"Yrittäkää vaan..."
Mies kuori käärepaperia varovasti pois sormenpäillään, käsitellen paperia aivan kuin se olisi ohuen ohutta kultaa.
"Yrittäkää ja nähkää seuraukset. Varoituksen sana tosin, eihän lasta voi leikkikentälle päästä kertomatta sen vaaroista."
Viimeinen tarkka ranneliike ja paperi makasi sileänä mattona hänen kämmenellään. Tuoreen sikarin arominen katku nousi ilmaan hyväillen hengitystä ja vietellen mieltä.
"Tulella ei sovi leikkiä," -mies nosti sikarin valkoisen käärepaperin päältä ja asetteli sormiensa väliin- "se polttaa. Siitä jää jäljet."
Hän hymyili, astui askeleen taakseppäin, sulki silmänsä ja muiskautti kerran huuliaan. Miltei olematon tuulenvire nosti valkoisen käärepaperin miehen kämmeneltä ja paperi aloitti kohtalokkaan laskeutumisen maata kohden. Valkoinen paperi laskeutui kuollutta maata vasten ja jäi paikoilleen. Mies myhähti. Hän nosti vierestään pullon ja valutti siitä sulavasti kirkasta nestettä ohuena purona valkoisen paperin päälle.
"Noki tatuoi mustat uurteet kasvoihin ja tuli korventaa ihon karelle." hän sanoi, sytytti punapäisen tulitikun ja tuikkasi sen lammikkoon joka oli muodostunut paperin ympärille. Paperi leimahti hetkessä liekkeihin. Tuli ahmaisi nestepuron ja nousi ylös viinavanaa ahnaasti, kuin nälkäien käärme. Mies paiskasi pullon maahan. Sirpaleiden räiskähtäessä ilmaan hän huusi: "Sitä kärventyvän pekonin hajua kestää niin kauan kunnes huomaa sen tulevan omista jalkapohjistaan. Kun katumus iskee on liian tuskallista juosta pakoon. Siinähän konttaat. Lapsi. Leikkikenttä on kova ja kuuma. Liekit nuolevat korvia ja savu kuristaa salaa. Saat tuntea kuinka helvetti hengittää!"
Hän hymyili.
"Ah, ajattelet, että minäkin palan. Sama kenttä samat säännöt? Niinkö?"
Hän hymyili leveämmin ja katsoi lasinsirpaleiden kimalluttamaa tulilammikkoa joka sylki lieskoja häntä kohti.
"Meissä on ero. Minä olen kasvanut hehkuvilla hiilillä."
Hänen edessän katulamppu sammui.
"Rukoile Jumalalta armahdusta jos minua aijot solvata." Mies huusi. "Sitä tosin tuskin saat, Hän pitää minusta." naurahti mies. Hänen takaansa katulamppu sammui.
"Yrittäkää vaan!" Hän karjui. Hän repi kenkänsä irti ja tallasi tulilammikkoon. Liekit nuolivat miehen paljasta ihoa. Lasinsirpaleet kimmelsivät liekkien tanssiessa. Hän naurahti ja kuiskasi ilmaan. Tuli hänen jalkansa alla sammui, kuin väsynyt lapsi. Mies nyökkäsi hyväksyvästi ja laittoi kenkänsä takaisin. Katulamppu hänen oikealla puolellaan sammui. Mies nosti sikarin huulilleen, masiteli sitä huulilla kokeillen koostumusta, laittoi sen suuhun ja otti hellän tukipurennan. Hän sytytti toista tulitikkua ja sytytti sikarin. Sikarin pää hehkui hämärässä punaisena. Samalla paksu tumma savu täytti miehen keuhkot. Hän antoi savun valua painavasti suustaan. Paksu savu ajelehti laiskasti hänen ympärillään nousten hitaast kohden taivasta viimeisen katulampun valo ainoana ystävänään.
"Kuole en." sanoi mies ja nauroi. "Tämä komistaa." -ja puhalsi ulos- Viimeinen katulamppu vasemmalla sammui rätisten. Mies seisoi pilkkopimeässä. Hän puhui kuin olisi puhunut tuttavalleen joka olisi seissyt aivan hänen vieressään: "En minä tarvitse valoja teidän näkemiseen. Tiedän kyllä missä olette."
Sikarin pää hehkui, hellästi rätisten, kirkkaan punaisena kun mies veti paksua savua sisäänsä. Savu ajelehti pitkin miehen naamaa, kierien ja liukuen pitkin hänen kasvonpiirteitään. Punainen sykkivä hehku loisti pimeässä. Mies naurahti savuavan mustan verhona takaa: "Tiedätkö mikä on huvittavinta tässä koko asetelmassa? Se, että te tiedätte, että jopa pilkkopimeässä, minkä tahansa yrityksenne jälkeen, olen aina saatanasti vahvempi kuin yksikään teistä!"
Pimeydessä näki kun sykkivä sydän lävisti yön röyhkeästi hehkullaan.


******************************************KOMMENTOI***************************************