IRC-Galleria

"Toin sinulle kuun taivaalta, eikä aurinko laske niin kauan kun olemme kahden." Nuo sanat syntymäpäiväikortissa, nousen ja tervehdin aamua parvekkeella. Aamu on kaunis, mutta linnut eivät laula. Jokin on pielessä. Tähtiä taivaalla..voi ei! Ovemme revähtää auki. He ovat löytäneet meidät! Ryntään Sinun luo ja yritämme paeta parvekkeelta.
"Pysy taskussani, rakas. En jätä sinua!"
Alhaalla asvaltti murtaa luita, mutta taakseni en voi katsoa. En odottanut heidän löytävän meitä näin pian. Ponnistan huteralle kaiteelle, valmistaudun hyppäämään. Ihon alla kuuluu rusahdus kun luu liikahtaa. Sakara tarttuu hartioistani ja horjahdan parvekkeen kaiteelta, ainoalta pakoalustalta, takaisin kylmälle kivilattialle. Pakokauhu juoksee silmissäni kun rimpuilen, kuin syytön sähkötuolissa. Kovat sakarat raahaavat minut takaisin hotelli-huoneeseen.
"Missä se toinen on?", huutaa Pohjantähti, "Kukaan ei vie Kuuta Tähdiltä maksamatta teoistaan!"
Sydämmenlyönnit korvissa, katselen lattialta velkojiani. Pohjantähti ja pahamaineiset ison O:n veljekset: Otava ja Orion. Tämä velka ei lähde ilman verta.
"Missä se pienempi on?!"
Älä sano mitään, älä liiku, ole hiljaa, minä rukoilen.
"Ei täällä ole muita, paskiaiset!" purkautuvat sanat.
Polveni alkaa täristä, tarkemmin, polvitaskuni. Ei ei ei... Kuin kyynel päiväkirjan mustelle, leviää tummentunut läikkä polvitaskuni lahjomattomaan kankaan läpi. En pysty lopettamaan huutamista kun ne repivät Sinut taskustani, shokki valuen edelleen sisäreittäsi pitkin.
"Aurinko ei laske eikä Kuu vartioi taivasta niin kauan kun olette yhdessä", kuuluu Otavan karkea ääni kun hän heittää aseen keskelle lattiaa, "Toinen teistä poistuu ikuisuuden tuolle puolen. Mutta me emme sitä päätä."
Piipun silmä huutaa äänettömällä tuskalla nimeäsi. Kurotat nykien kohti kylmää metallia. Poskillasi virtaa rakastunut eilinen. Sormet jotka silittivät minut uneen kietoutuvat viimeisen uhkapelin ympärille. Verkkokalvoja kirvelee kun filmi pyörittää hallitsemattomasti tärisevää naista, kuolema ohimolla.
"Et saa!"
Mieli kelaa filmiä eteenpäin. Vihlova laukaisu kirkuu pääni sisällä. Oksennus on natsi joka potkii kurkkua vääräuskoiselta. Tänne se ase! Minä toin Kuun taivaalta, aijon myös sen maksaa! Sinä huudat, mutten välitä. Anna anteeksi. En kestäisi katsoa kun elo kaikkoaa silmistäsi. Olen pelkuri, tiedän.
Metalliset huulet suutelevat uutta omistajaansa. Rullaan vain kerran, jatkan kunnes en tunne. Ensimäinen maistuu sinulta. Toinen maistuu sinulta. Kolmas masituu sinulta. Neljättä en tunne.
Edessäni nousee kuu jolla on sinun kasvosi. Tulevaisuutemme vajoaa yöhän, tähtirajan taa. Rakkauden sanat nousevat savuna huuliltani kun piipun silmä huutaa äänettömällä tuskalla nimeäsi.

KOMMENTOI