Nuori, 17 ja ½ vuotias, poika istuu selkä kyyrssä kallioseinämään nojaten. Alhaalla kaikuu joen voimakas kohina ja tuuli nostaa silloin tällöin pisarapilviä kielekkeen reunalle. Poika nojaa seinään joka on täynnä graffiteja ja kirjoituksia, runoutta. Hän korjaa punaisen lippiksensä asentoa, vetää taskustaan paperinpalan ja pyyhkii käsiään farkkuliiviinsä. Hän vetäisee kynän afrostaa ja alkaa kirjoittaa:
______________________________________________________________________________________
Rakkaat ystävät
Viimeiset 3 kuukautta ovat olleet elämäni ihmeellisimmät ja ihanimmat. Bomont on kääntynyt totaalisesti päälaelleen! "Tanssi ei oo rikos!" Nykyään ei tarvitse pelätä, että tulee Pamelan pamputtamaksi mikäli sattuu ottamaan pari cha cha askelta vahingossa. Jotenkin kaikki ovat vaan niin paljon aurinkoisempia kun ei tarvitse pelätä, että joku vahtisi jokaista liikettä. Liikkeistä puheenollen, en tiennyt, että Pastori Moore osaisi käyttää käsiään niinkuin hän teki viikko sitten! Eräs herra Criswell tuli kaupunkiimme etsimään Vi Moorea. Garvin neuvoi hänelle tien kirkkoon siinä ajatuksessa, että Pastori Moore voisi auttaa herra Criswellia. Viisi minuuttia siitä kun hän oli astunut kirkon ovista sisään, herra Criswell lensi isossa kaaressa Herrantalon pihalle silmäänsä pidellen. Garvin, Bickle ja minä räjähdimme nauruun ällistyksestä. Naurumme yltyi yltymistään kun Pastori More huikkasi meille: "Jumalan siunausta" ja käveli, olkiaan puistellen, takaisin kirkkon. Herra Criswell taisi nähdä melkein taivaan siinä mäjäyksessä!
Edistääkö tanssi rakkautta? Niin minä ainakin haluaisin uskoa. Ariel ja Ren löysivät toisensa, mitä kylillä sanotaan, tanssin vallankumouksessa, meidän Willard onnistui jollain ihmekonstilla muodostamaan lauseet jotka johtivat hänen ja Rustyn tanssiais-treffeihin ja sitten me. Pienen takaiskun jälkeen mekin hommattiin lyylit. Ainakin vähäksi aikaa. Tanssiaiset sujuivat mainiosti noin klo 23:30 asti. Dude "The Flame" Blast oli saanut juhlia edeltävänä päivänä postilähetyksen. Paketin sisällä oli ollut wiskipullo. Paketissa ei ollut lähettäjän nimeä ja sen kummempia ajattelematta hän otti pullon mukaan tanssiaisiin. Pullo oli varmaan Duden syntymäpäivälahja. Dude tosin oli itse jostainsyystä unohtanut merkkipäivänsä. (Myöhemmin selvisi, että pullon oli lähettänyt hänen kadoksissa ollut isänsä, Cowboy Bob, joka oli kuulemma yrittänyt jo pitkään ottaa yhteyttä poikaansa. Täytyy myöntää, että yhdennäköisyys on hämmentävä.) Meidän oli tarkoitus jakaa pullo poikien kanssa, mutta emme löytäneet Willardia mistään. Lähdimme poikien kanssa parkkipaikalle ja siellähän hän oli pikapinsa luona! Hän ja Rusty, eivät tosin etupenkillä vaan auton lavalla vilttien alla! En tiennyt, että Willard on niin akrobaattinen tai, että jollakin voi olla niin paljon kieltä. Päättelimme, että Willard ei tarvinnutkaan ryyppyä ja lähdimme rohkeina etsimään omia daamejamme. Sitten näin sen, Chuck Cranston, koulumme lintsaridiileri suuteli seuralaistani harrkikkansa päällä! Hänen öljyiset kätensä kähmivät lyyliäni joka puolelta. Se oli ällöttävää! Kahdet pakit kahden päivän sisällä, järkyttävää. Ensin Urleen ja sitten seuralaseni Susan White. No eipä siinä ollut paljon vaihtoehtoja. Odotimme poikien kanssa kunnes Chuck ja kavala Susan menivät sisään. Tarkastettuamme selustan ja puhkoimme Chuckin pyöränrenkaat! Tanssiaisten päätteeksi hän onnistui vielä murtamaan nilkkansa noustessaan pyörälleen. Kuului hirveä rysäys ja korkea kirkaisu. Sillä hetkellä tiesimme, että oikeudenmukainen Jumala josta Pastori Moore niin monesti on saarnannut on olemassa.
Wendy Jo ja Urleen tanssivat sydämensä kyllyydestä. Vaikutti siltä kuin he olisivat harjoitelleet tanssimista salaa, heidän pyrstönsä keikkuivat oikein mallikkaasti. Kuulin jopa muutaman tytön jupisevan jotain tanssinopetuksesta. Viimeisen tanssin alkaessa kaikki liukuivat pariensa luo ja astelivat tanssilattialle tanssimaan hitaita. Itse vetäydyin hieman allapäin sivummalle. Ja sitten näin sen; maailman kauneimman olennon. Hänen lila kajaalinsa toi esille pehmeät silmiät ja neonpinkit helmet pukivat häntä kuin kruununjalokivet konsanaan. Hän kimmelsi discopallon pyöriessä ja näytti maailman kauneimmalta tähdeltä valopilkkujen liukuessa hänen kasvoillaan. Hengitin syvään ja, sydän hullusti pomppien, lähdin Urleenia kohti pyytämään häntä tanssimaan. Hieman häpeissään hän katseli ympärilleen, mutta nyökkäsi silti. Tärisevin käsin talutin hänet lattialle ja aloimme tanssia kädet toistemme vyötäröllä. Tanssiessaan Arielin kanssa, Ren vinkkasi minulle silmää ja hymyili. Itse en pystyt hymyilemään. Olin kauhusta kankea, sydämeni tykytti, kuin suoni valmetajan ohimolla ja otsallani vilisi hikipisaroita. Discopallon loisteessa Urleen nosti katseensa ja tunsin pulssini kiihtyvän nopeammaksi kuin Rustyn puhe! Mitä Mamma teksi? Missä Mamma on kun häntä tarvittaisiin!? Miksei Pastori saarnaa oleellisista asioista niinkuin hitaitten tanssimisesta tyttöjen kanssa!? Silmäni nauliintuivat hänen vaalenapunaisiin huuliinsa jotka lipuivat lähemmäs ja lähemmäs. Yhdessä neonvärien-sinffonfonissessa-räjähdys-saagassa, tunsin kuinka suudelma voi huumata. Hetkessä jalkani hukkasivat lattian ja nousin tanssimaan pilville. Se oli ihana ilta.
Tanssiminen on ollut laillista nyt 3 kuukautta
~Reniä ja Arielia. Ilman heidän huimapäistä lain uudistus suunnitelmaa, Bomont ei olisi sitä mitä se nyt on. Kiitos Arielin sinnikkyyden ja Renin jääräpäisen luonteen ja vilpittömän tanssin palon vuoksi, kotikaupunkimme on nyt tanssin ja riemun kehto. He ovat edelleen hyvin onnellisesti yhdessä ja suunnittelevat pienen kenkäkaupan avaamista kaupungin keskustaan. Renin tarkoituksena olisi tuoda tanssikenkiä Chicagosta Bomontiin.
~Vi ja Shaw. Pastori Moore on muuttunut hyvin paljon. Hänestä on tullut lempeämpi ja jollain tavalla innokkaampi puhuja sunnuntai aamun rukoushetkissä. Kirkossa on hieman mukavempi käydä nyt kun Pastori on iloisempi. Ariel näyttää hymyilevän vanhempiensa seurassa enemmän nykyään. Vista huomaa kuinka hän on ylpeä miehestään. Jos heräät tarpeeksi aikaisin lauantai aamuisin ja satut kävelemään Mooren talon ohitse, kannattaa pysähtyä ja hiljentyä kuuntelemaan Vin laulamista samalla kun hän laittaa perheelleen aamiasita. Kerran hän leipoi meillekkin piiraan ihan hyvää hyvyyttään.
~Willard ja Rusty. Tämä pariskunta on ehkä Bomontin hauskin! Kadulla voi nähdä hiljaisen stetsonipäisen pojan ja alituiseen kälättävän tytön kävelevän käsikynkkää. Tyttö puhuu milloin mistäkin ja poika yrittää saada muutaman myöntävän sanan väliin: "Joo" "Niinpä". Willard on tosin oppinut käsittelemään Rustya. Jos kälätys yltyy liian suureksi, ottaa Willard tukevan asennun, maiskuttaa kerran huuliaan ja täräyttää oikein mojovan pusun Rustyn huulille. Rustyn naamalle ilmestyy hölmön-suloinen hymy, hän rupeaa sopertamaan pikkuvauvan lailla ja on kiltisti hiljaan noin 3 minuuttia. Siinä ajassa Willard ehtii yleensä sanoa sanottavansa ja lepuutella korviaan.
~Chuck, Lyle ja Travis. Travis on nykyään painijoukkueen kapteeni ja niittä mainetta ympäri maata. Hän on onnistunut voittamaan kultaa piirimestaruuksissa. Lyle on kokenut suuren muutoksen kolmen kuukauden sisällä. Hän on päättänyt ryhtyä balleriinaksi! Eräs päivä hän ilmoitti ystävilleen lähtevänsä kesäksi New Yorkiin opiskelemaan tämän jalon tanssin saloja. Hän lähti äitinsä kanssa noin puolitoista viikkoa sitten. Chuck on edelleen Chuck. Sama lurjus josta vanhemmat varoittavat ja josta tytöt haaveilevat. Tosin murrettuaan nilkkansa hän ei enää uhoa meille yhtä paljon. Nilkkansa takia hän on keskittynyt prätkien ajamisen sijaan niiden rassaamiseen. Jotkut sanovat, että hän rassaa jopa parempi kuin vanha isäukkonsa, Harley Cranston.
~Wendy Jo ja Urleen. Nämä kaksi typykkää ovat hyötyneet muutoksista paljon. He vetävät Bomontin historian ensimmäisiä tanssikursseja. Heidän suosionsa on suuri ja ihmisiä jopa viereisistä osavaltioista ottavat osaa heidän tanssikursseillaan. Wendy Jo on osoittautunut aivan mahtavaksi koreografiksi. Hän on myös saanut koululta liikunnan stipendin aktiivisuudestaan.
~Wes, Lulu ja Ethel. Wes on pyydellyt anteeksi käytöstään Reniä ja Etheliä kohtaan ja on ollut suuri apu uuden kodin löytämisessä. Ethel onkin onnistunut nappaamaan itselleen ja Renille oikein mukavan asunnon Beineckenin rautakaupan läheltä. Wesin ja Lulun avioliitto jotkaa mallikasta etenemistään ja Lulusta ja Ethelistä on tullut erittäin läheisiä. Huhutaan myös, että Ethel olisi iskenyt silmänsä paikalliseen mekaanikkoon.
~Bickle, Garvin ja Minä. Garvinia on lykästänyt! Hän piti seuralaisestaan, Cindystä, kiinni ja he ovat olleet hyvin läheisiä siitä lähtien. Garvin lehahtaa aina aivan punaseksi kun mainitsemme Cindyn. Hän on tainnut rakastua. Bickle sanoi eilisellä patikka reissulla kuulleensa Garvinin puhuvan unissaan häistä ja sukkanauhoista. Itse nukuin sikeästi. Bickle on siirtynyt vapaitten miesten joukkoon. Hän sanoi tahtovansa kokea maailman uusin silmin ja kokea uusia asioita huoletta ja vapaana. Bickle tahtoo seikkailla ja elää villisti niinkuin nuoren pitää! Itse olen loukkaantunut ja hämilläni. Kuukausi tanssiaista eteenpäin kaikki meni ihan hyvin. Juttelin Urleenin kanssa koulussa jonkinverran ja vietimme aikaa yhdessä. Oli se aika jännittävää kun sydän rupesi jyskyttämään aina kun toinen käveli ohi. Urleen näyttää ihastuttavalta punastellessaan. Etenimme hitaasti ja varmasti, mutta jokin muuttui. Hän ei ollut enää samanlainen palatessaan viikonloppu matkaltaan mummolasta. Hän hädintuskin katsoi minuun ja ne harvat kerrat kun sain hänet puhumaan minulle hän keksi minkä tahansa tekosyyn lähteä pois. Hän vaikuttaa säikähtäneeltä aina kun satumme samaan paikkaan. En tiedä mitä olen tehnyt väärin eikä hän suostu puhumaan minulle. Hän on ollut kummallien jo melkeen kuukauden.
Vaikka nämä 3 viimeistä kuukautta ovat olleet elämäni ihanimmat olen myös kokenut suurta ahdinkoa. Tänään on Bomontin Alkukesän-festivaali. Koko kaupunki kerääntyy yhteen ja nauttii tori fiiliksestä ja pienestä viihdytysnumeroista läpi yön. Ruokaa, tanssia ja yhdessäoloa. Aijon lausua tänään pienen runon koko kaupungille. Toivon, että Urleen kuulee sen. Jos hän ei senkään jälkeen tule puhumaan kanssani lähden Bomontista. Ehkä lähden jokatapauksessa, toivoisin, että Urleen lähtisi mukaan. Voisimme liftata yhdessä halki mantereen ja nukkua taivasalla. Toivon, että en joudu taivaltamaan yksin...
Tapahtui mitä tapahtui, tämä kaupunki tulee olemaan ikuisesti kiitollinen Renin urheudelle. Oman luovuutensa tukahduttaminen on kehon ja mielen vangitsemista. Levittäkäämme osaamistamme ja nauttikaamme yhdessä koetuista hetkistä, sillä lähimmäisten kanssa koetut pienet hetket ovat asioita jotka tuovat elämään sen tarvittavan sisällön.
Sydän kädessä, tuntematon tulevaisuus edessä.
Kiitän koko Sielullani.
Rakkaudella
Jeter Toro
______________________________________________________________________________________
Poika taittoi kirjeen keskeltä ja nousi seisomaan. Hän katseli ympärilleen ja huomasi vanhan kengän. Hän otti sen käteensä ja tarkasteli sitä. Kengänpohjaan oli kaiverrettu kirjaimet B.M. Hän laittoi kirjeen painavan kengän alle ja jätti sen graniitti alustalleen. Kivutessaan alas hän katsahti viimeisen kerran kallion seinämää ja hymyili herkin silmin. Aurinko alkoi laskea. Kallionseinämällä johon poika oli aikaisemmin nojannut oli kirjoitusta. Seinämällä loisti, laskevan auringon oranssiksi värjäämät, haalistuneet sanat: J+A = LOVE 21.04.78. Tuuli nostatti pisarapilven josta muodostui sateenkaari koko joen päälle.
