IRC-Galleria

Ja niistä myöskin selviydyttiin joten kuten. Paikallahan olin tyttöystäväni Hennan (-takkutukka-) kanssa ja häntä onkin kiittäminen siitä, että sain kunnian osallistua tähän Suomen true evil metal kvltin inside-tapahtumaan. ;) Päiväsaikaan meininki oli katossa, mutta yöllä lattiatasossa (kirjaimellisesti), kiitos alhaisen lämpötilan, joka oli teltassamme todennäköisesti parin asteen tienoilla molempina iltoina. Peksin ennustus kuitenkin piti paikkansa eikä sateesta tarvinnut kärsiä, joka oli uskomatonta, kun Pohjanmaalle ajaessani satoi noin 95% matkasta ja lisäksi niin, että pyyhkijöitä sai pitää täysillä. Mutta, kiitos Peksi kauniista säästä.

Ensimmäisen yön vietimme siellä helvetillisissä olosuhteissa ja lauantaina Enochian Crescentin rautaisen keikan jälkeen kävin siellä huilimassa sekä olosuhteita testaamassa noin tunnin (?) hankkien suunnilleen paleltumavammoja. Päätös sisätiloihin siirtymisestä syntyi varsin nopeasti. Sinne siirryimme ja paikat kävivät vanhalla (haha) jopa siinä määrin kipeäksi, että sunnuntai-iltana oli otettava yhteyttä työnantajaan ja anottava maanantaille, eli tälle päivälle palkaton vapaa olon parantelua varten. Hyvä kun sain jäseniä liikuteltua, joten ei minusta olisi tänään ollut potentiaalia kuin korkeintaan taloudellisten vahinkojen aiheuttajaksi.

Itse musiikillinen anti oli aivan upeaa ja oli mahtava tutustua minulle entuudestaan tuntemattomiin hienoihin yhtyeisiin. Erinomaista huomata, kuinka suomalainen metalli elää ja voi hyvin, uskomattoman taitavia soittajia löytyy ja biisejä pukkaa. Kitaristina huomioni keskittyi tietenkin collegoihin ja muutama uskomaton kepittäjä löytyi esiintyjäkavalkadista, mainittakoon Cardiantin Antti sekä Reprisal Scarsin Joonas, joita seurasin tarkemminkin. Suurin osa ajasta kun tahtoi kulua ulkosalla olutta maistellessa.

Tällä hetkellä on vieläkin haikea olo ja pohdin, kuinka tästä taas onnistuu siirtymään normaalien arkirutiinien pariin. Toivottavasti kutsu käy myös ensi vuonna. Olen valmis jo nyt, keep it epic!