IRC-Galleria

No rahaa ei kyllä mennyt tuolla reissulla mitenkään mahdottomasti ja osittain juuri siitä syystä, kun ei laivahinnoilla raaski kauheasti alkaa mitään syömään, on vielä nytkin melko heikko olo. Elintoimintojen tilaksi arvioisin kuitenkin karkeasti jo ehkä 70 %, mutta eilen noin kello 14-15 aikaan käytiin reilusti alle kahdessa kymmenessä.

Muistuttakaan minua eilispäivän tunnelmista (ja vaikka tästä päiväkirjamerkinnästä) sitten, kun ilmaisen mielenkiintoa opiskelijaristeilyä kohtaan, sillä uhkasin jo toissapäivänä, ettei minua enää moisilla nähdä. Yksinkertaisesti terveys ei kestä.

Henkistä pahoinvointia - joka on ollut aivan omaa luokkaansa - ei lisäksi helpota se, että jäin jo toissapäivänä tänne äidin helmoihin toipumaan ja yleensäkin kaikkien sinänsä kivojen reissujen jälkeen tuppaa olemaan jonkunlainen normaalia haikeutta rankempi masennus päällä.

No, kyllä tämä elämä tästä voittaa. Eilen ei todellakaan siltä tuntunut. Osasyy oli kuitenkin se, että join typötyhjään (ja parin päivän ajan alkoholilla voideltuun) mahaan appelsiinitäysmehua, joka on luonnollisesti sen verran hapanta tavaraa, että laittaa vatsahapot liikkeelle. Tästä kertoo mm. se, että ennen mehun nauttimista noin klo. 12-13 vointi oli ihan mainio.

</avautuminen>

Tarkkasilmäinen ohikulkija havaitsi muusikko Janne Muhosen tepastelevan asunnossaan vasta korkattu kylmä huurteinen kourassaan. Jotenkin tapauksen voisi kenties vielä ymmärtää, mutta ajankohtapa olikin sunnuntai-iltapäivänä kello 14.00! Muhonen ei kaiken lisäksi häpeillyt lainkaan tekoaan vaan kaihtimet olivat auki hänen ottaessaan pitkähköä ensipuraisua oluttölkistään. Ohikulkijat eivät olleet uskoa silmiään. "Siellä hän maisteli OLUTTA keskellä kirkasta päivää!" oli viesti Seiskan toimitukselle.

Seiskan toimittaja tavoitti Muhosen myöhemmin sunnuntaina puhelimen välityksellä. "Miksi ihmeessä raaskit juoda olutta - herra paratkoon - sunnuntaina?" "Minun sattui yksinkertaisesti tekemään mieli juoda olutta", Muhonen perusteli ratkaisuaan kylmän rauhallisesti. Noin viiden minuutin keskustelun yhteydessä Muhosen nauttima olut paljastui puolen litran Karjala III -keskiolueksi, joka sisältää pahimmillaan jopa 4,6% alkoholia. Toimittaja erotti puhelun aikana selvästi, kuinka Muhonen sihautti uuden oluen auki.

Tuoreimpien barometrien mukaan säntilliset, kunnolliset ja maltilliset suomalaiset kelpo veronmaksajat sallivat alkoholin pienenkin määrän nauttimisen vain ja ainoastaan perjantai- tai lauantai-iltoina, eikä jälkimmäisessä tapauksessa aiemmin kuin lottoarvonnan tienoilla saunan jälkeen.

Jyvässeudun yhdistyneet mummot ja kukkahattutädit RY vaativatkin kaupunkia ryhtymään pikaisiin toimiin, jotta tällainen rietas kaljan kittaaminen saataisiin kokonaan kuriin.

"Muhosen näyttämä turmiollinen esimerkki syöksee kansakuntamme ennen pitkää helvetin kurimukseen, josta ei ole paluuta! Jumala meitä siunatkoon!" virkkoi mummojen jaoston toimeenpanevan komitean pääsihteerin tiedotuspäällikkö Hilma Perä-Rynkylä.

"Muhonen ei ajatellut laisinkaan nokkaansa pidemmälle. En uskalla edes kuvitella, millaisia kauaskantoisia seurauksia moisella edesvastuuttomuudella olisi saattanut olla, mikäli joku alle 18-vuotias olisi osunut paikalle hänen kävellessään rehvakkaasti jääkaapilta olohuoneeseen viekoitteleva oluttölkki kourassaan!" päivitteli puolestaan kukkahattutätien jaoston hallituksen varapuheenjohtaja Sylvi Saari-Käyliö itkua pidätellen.

Hilma ja Sylvi kiittelevätkin vuolaasti ja ylisanoja säästelemättä paikalle osuneita kahta vanhempaa mieshenkilöä, jotka ohjasivat paikalle vahingossa osuneita alaikäisiä, noin 16-17-vuotiaita, pienokaisia pois näköetäisyydeltä.

Molemmat muistuttavat kansalaisia siitä, kuinka minkään valtakunnan alkoholituotteiden nauttiminen ei ole kelvolliselle veronmaksajalle laisinkaan sopivaa toimintaa varsinkaan aikavälillä sunnuntai-perjantai.

Lisäksi he pitävät Muhosen perusteluita oluensa nauttimiselle täysin riittämättöminä. "Suomen laissa sietäisi olla erityispykälä, joka sallisi pienen alkoholimäärän nauttimisen vappuna, juhannuksena, uutena vuotena, hopea- tai timanttihääpäivänä sekä syntymäpäivinä aina tasakymmenvuosin", ehdottaa Hilma Perä-Rynkylä. Saari-Köyliö nyökkäilee vierestä hyväksyvästi.

"Pelkälle makunautinnon tavoittelulle antautuminen on selkeä esimerkki siitä, kuinka turmiollisessa yhteiskunnassa me tällä hetkellä elämmekään. Kurinalaisuus ja maltillisuus kunniaan!" peräänkuuluttaa Sylvi Saari-Käyliö sormeaan heristäen.

"Ihmisen tulisi tyydyttää vain perustarpeensa, unohtaa haaveidensa perään haikailu, jättää mielihalunsa täyttämättä ja keskittyä elämään tyytyväisenä mahdollisimman pienissä sekä vaatimattomissa piireissä koko elämänsä", ehti Yhdistyneiden mummojen pääsihteeri Saima Uoti-Rimpilä kommentoimaan asiaa kiireidensä keskeltä.

"On pöyristyttävää ja irstasta, kuinka ihmiset haluavat nykyään pitää hauskaa ja nauttia elämästään erilaisin keinoin. Käpylehmät, nimipäiväkortti enolta, lukukinkerit puolen vuoden välein kylätalolla sekä iltakävely navetan ympäri riittivät ennen vanhaan meidän ikäluokkamme elämän sisällöksi, joten niin tulisi mielestämme ehdottomasti olla myös nykyajan ihmisten kohdalla", hän valottaa elämän kiistattomia perusarvoja.

R.I.P Jarno-serkku. Kaipaan sinua kovasti.

Hautajaisissa käytiin kuitenkin myös seuraava keskustelu:

Minä: ai niin, kummit, ette tienneetkään, etten ole kuulunut kirkkoon enää vähään aikaan.
Kummisetä: mtäh?
Kummitäti: anteeksi?
Minä: niin, että erosin kirkosta joitain vuosia sitten. Tarkalleen syksyllä 2005.
Kummitäti: minkä ihmeen takia?
Minä: noo, kun en oikeastaan usko.
Kummisetä: minkä tähden sinä järkevä ihminen et usko?
Kummitäti: kerro nyt, että miksi et usko?

Perusteluita siis kaivattiin, mutta paitsi tilaisuuden luonteesta (tästä huomautti myös isäni vierestä) myös niiden tarpeettomuudesta johtuen en alkanut niitä esittämään. Olisin pian pahoittanut kummieni mieltä vielä lisää. Hieman paha maku jäi kuitenkin suuhun etenkin siitä, etteivät he sedän kommentin perusteella pidä minua enää ns. järkevänä ihmisenä.

Nyt kun hyysäämisen makuun ollaan jälleen kerran päästy tupakkalainsäädännön uudistusten myötä, pitäisi "Mätki myyrää" -uutuuspeli vetää välittömästi pois markkinoilta, sillä se yllyttää lapsia silmittömään väkivaltaan viattomia luontokappaleita kohtaan. Jo pelin pakkauksen kannessa on kuva, jossa pari osumaa saanutta myyrää on henkihieverissä ja pieniä lapsia kuvaavat hahmot nuijivat vielä tolkuissaan olevia jyrsijäparkoja hullun kiilto silmissään.

Tästä on nykypolitiikan mukaan todella lyhyt askel siihen, että keväällä lumien sulettua ovat perheen pienimmät takapihalla vasaroiden kanssa myyräjahdissa ja silloin karvapalloja viedään kuin litran mittaa. Vaadin, että Paula Risikko nimittää sekuntiakaan empimättä erityisen toimeenpanevan keskuskomitean pohtimaan aivonystyrät savuten, että kuinka pitäisi suhtautua julmuuteen, jota koetetaan pakkosyöttää jälkikasvullemme salakavalasti leikin varjolla.

P.S.: näyttääkö kuvan myyrä teistä nauttivan osumien saamisesta?

http://www.youtube.com/watch?v=XtcV_3lLrF0

Tämä video kertoo anoreksian kavaluudesta enemmän kuin tuhat sanaa. Videosta tekee tilannetta hyvin kuvaavaan juuri se, että tyttö näkee kroppansa peilistä ainakin minun silmääni todella terveenä ja sopusuhtaisena, mutta kauhistelee, kuinka on lihava.

Minulla ei ole lääketieteellistä asiantuntemusta saati kokemusta syömishäiriöistä lähipiirissäni. Tämän vuoksi olen varautunut myös siihen, että minua syytetään aiheen käsittelystä tietämättömyyteni vuoksi. Syömishäiriöt ovat kaikkien mielenterveysongelmien tavoin äärimmäisen viheliäisiä. Harmittelin juuri muutamaa galleriayhteisöä katsellessani, kuinka niihin kommentoiminen on kielletty muilta kuin niiden jäseniltä. Toisaalta mieleeni muistui saman tien se, kuinka yhdentekevää kommentointi edes olisi, koska vakuuttelut itseään liikalihavina pitävien (ajoittain jopa sairaalloisesta) laihuudesta eivät asiassa auta.

Ihmisen mielessä on vain yksi asia, joka on läski, vaikka henkilö olisi kuinka laiha. Siihen ei muiden puheet auta - niin surullista kuin se onkin. Alkoholistin päässä pyörii vain yksi asia, joka on viina. Kuten lähes kaikki tietävät, on molemmissa tapauksissa olennaista, että henkilö itse tiedostaa ongelmansa ennen kuin on liian myöhäistä. Suomessa kun ei tietääkseni ole mahdollista ohjata läheistään hoitoon väkipakolla kuin äärimmäisissä tapauksissa ja tässä on hyvät sekä huonot puolensa. Ylireagoinnin seurauksena katkaisuhoitoon ei passiteta alkoholin viihdekäyttäjiä, mutta ongelman itseltään kieltävät ihmiset saattavat jäädä hoidotta.

Olisin kiinnostunut tietämään, mistä lähtien syömishäiriöistä on raportoitu. Wikipedian pelkistetty lista tunnetuista syömishäiriöisistä kattaa lähinnä 1900-luvun loppupuolella eläneitä henkilöitä, joten olen suhteellisen vakuuttunut median osuudesta sairauden yleistymiseen. Nykyään joka toista TV-tähteä mollataan jäätävän kokoisissa otsikoissa pulskaksi/läskiksi/valaaksi, vaikka tosiasiassa reiden ympäri saisi yhteen peukalon ja etusormen. Mitähän itseään etsivät nuoret mahtavat tässä tilanteessa ajatella?

Janice Dickinsonin mallikoulu on tähän mennessä suurimpia rimanalituksia kaikessa televisiosta tulevassa roskassa. Aivan kertakaikkisen hoikkia ja seksikkäitä naisia haukuttiin surutta läskeiksi, jos pinseteillä sai napattua ihosta kiinni (kärjistettyä). Yksinkertainen voisi ajatella, että anoreksia ei ole mielenterveydellinen ongelma vaan verkkokalvoille vääristymiä aiheuttava sairaus, josta kärsivät paitsi osa nuorista tytöistä, myös _suuri_ osa viihdetoimittajista sekä muotieksperteistä. Vastikään paljastettiin kuinka Jessica Albaa oltiin digitaalisesti käsitelty entistäkin hoikemmaksi Camparin mainoskuviin. Lisää moisia uutisia. Olen varma, että niitä löytyisi.

Tiedän parhaiten Karen Carpenterin tapauksen mainion elämänkerrallisen elokuvan ansiosta ja vielä hänen kuollessaan 4.2.1983 anoreksiasta tiedettiin melko vähän. Sairauden puhkeamiseen kuitenkin vaikutti tiettävästi viihdeuutinen, jossa kerrottiin nousevista tähdistä: "Richard Carpenterista ja hänen pullukasta pikkusiskostaan".

Törmäsin tässä hieman referenssimateriaalia etsiessäni kokonaan uuteen termiin, wannareksiaan, eli haluun olla anorektikko tai uskotella itselleen olevansa sellainen, vaikkei se siis alkuunkaan pitäisi paikkaansa. Tätä en kyllä suurin surminkaan ymmärrä. Muistakaa etenkin te, että oikeasti ylipainoisista tuntuu entistä pahemmalta, kun normaali- tai jopa alipainoiset valittavat olevansa läskejä silkkaa huomionkipeyttään. Oikeasti syömishäiriöistä kärsiville toivon paranemista. Asia on vakava.

http://en.wikipedia.org/wiki/Wannarexia

Syyttäkää minua vain oman elämän puutteesta, kuten tehtiin Teinivanhemmuus ja -kihlat -kirjoitukseni tiimoilta, mutta minusta ympärilleen katseleminen ja huolestuttavien ilmiöiden pohtiminen on lähimmäisenrakkauden nimissä vähintä, mitä jokainen meistä voi tehdä.

Minusta on lievästi sanottuna erikoista, ettei sisäasiainministeriön maahanmuuttojohtaja Sirkku Päivärinne yhdy Jussi Pajusen vaatimuksiin siitä, että turvapaikanhakijoiden määrä olisi saatava vastaamaan Suomen vastaanottokykyä. Kontekstista käy hyvin ilmi, että Pajunen haluaisi laskea määrää ja Suomen käytettävissä olevia resursseja vastaavalle tasolle. Päivärinteellä on monikulttuurisuusintoilijoiden tavoin erikoinen logiikka, jossa resurssit ylimitoitetaan ja seurauksena on heikko integraatio ikävine lieveilmiöineen. Katsokaapa edelleen muualle Länsi-Eurooppaan.

Suomi on myös asukasluvultaan pieni maa ja meillä on rajalliset määrät resursseja avustaa kaukomaita humanitaarisen avun merkeissä, saatika ottaa vastaan tuhatmäärin uusia asukkaita. Päivärinne nimittäin puolustautui vastaanotettavien turvapaikanhakijoiden määrän laskuun sillä, että useissa muissa maissa hakijoiden määrä on moninkertainen, jopa monikymmenkertainen. Eikö se ole aika ilmeistä, jos verrataan viiden miljoonan asukkaan harvaan asuttua maatamme esimerkiksi 82 miljoonan asukkaan Saksaan?

"Päivärinteen mukaan joka puolella maailmaa niin pakolaiset kuin muutkin maahanmuuttajat hakeutuvat isoille paikkakunnille, jossa on työ- ja koulutusmahdollisuuksia. "Mutta maahanmuuttajatkin ovat samalla lailla työvoimaa, jotka elättävät itsensä", Päivärinne muistuttaa Pajuselle."

Päivärinne taisi mennä ja unohtaa alle työikäiset maahanmuuttajat sekä perheenäidit, joilla on oikeus synnyttää lapsia vielä tänne tultuaankin. Heidän (äidit + lapset) osuutensa on suurten perhelukujen kolmannessa maailmassa suurempi kuin varsinaisen työkykyisen osuuden ja tämä heikentää Suomen huoltosuhdetta, joka on olennainen käsite puhuttaessa maahanmuuton suomista eduista.

Lähde: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Pajusen+ulkomaalaiskanta+tyrm%C3%A4t%C3%A4%C3%A4n+ministeri%C3%B6iss%C3%A4/1135241622476

Lue myös: http://fi.wikipedia.org/wiki/Huoltosuhde

Mihin ihmeeseen teillä on kiire?

Sunnuntai-ilta on kulunut tiiraillessa irkkigälleriästä teinivanhempia, eritoten äitejä, joista usea (jos isä sattuu olemaan vielä kuvioissa) on myös kihloissa. Onkohan asia nyt pikkuhiljaa menossa siihen, että lapsiin suhtaudutaan kuin lemmikkieläimiin? Maatiaiskissoja otetaan lemmikeiksi vähän holtittoman tuntuisesti, vaikka sellainenkin "vähäpätöinen" (ilmainen) elävä olento vaatii ympärivuorokautista huolenpitoa.

Minä en edes yritä esittää olevani sitä mieltä, että edes puolet alle 20-vuotiaista isistä ja äideistä olisivat paitsi kypsiä vanhemmiksi, myöskään hankkimassa lasta täysin suunnitellusti. Jokusella lapsia voi olla vieläpä useampi ja kaikki eri kumppanin kanssa. Ei vaadi kovin kummoista teinikäyttäytymisen tuntemusta, jotta voi vetää näiden sankareiden galleriayhteisöiden sekä kommentoinnin tason perusteella johtopäätökset siitä, kuinka potentiaalisia kelpo vanhempia he ovat. Positiivinen korrelaatio tällä asialla on siihen, kuinka paljon potentiaalia lapsilla on kasvaa hyvätapaisiksi ja järkeviksi.

En halua yleistää, mutta näen vanhemmuusvalmiuden heikkona, mikäli yhä sitä villiä teiniaikaa viettäviltä ja vain 17-19-vuotiailta äipöiltä ja isukeilta löytyy yhteisöjä, kuten "alko holi EI ole ongelma.. kunhan sitä on tarpeeksi!!!" tai "seksi kumin kans o ko söis karkin papereinee". Kielenhallinta taasen on paitsi karkeaa, röyhkeää ja sivistymätöntä myös tasoa "mu faija o ehk tyhmiksin!!!" tai "tää roosa-irmeli täs kuvas on ehk Qmin gisuli ikin <3333."

Saamattomuudella, välinpitämättömyydellä ja vastuuttomuudella kehua retostellaan - ikään kuin kyseessä olisi todellisia hyveitä. Kirjoitin jo joskus aiemminkin, kuinka päälaellen asiat ovat menneet. Entisaikaan hyvät käytöstavat ja koulumenestys olivat nuortenkin keskuudessa arvostettuja piirteitä, mutta nykyään asia on täysin päinvastoin. Tämänkaltaiset kannanotot, eli pääasiassa teinien puutteiden julkituonti, saa yleensä vastaanotoksi suunnilleen tappouhkauksen ja useamman kirosanan. Kannatan peruskouluun oppiaineeksi keskustelutaitoja pitäen sisällään perusteltua argumentointia sekä asiallista kritiikkiä. Ei, "vitun ruma homo läski pelle vittu tapan sut!!!!" ei ole asiallista kritiikkiä.

Kaikella kunnioituksella teini-iän käyttäytymistä ja kiinnostuksen kohteita kohtaan, mutta onko se siis todellakaan oikea hetki hankkia lapsia? Roosa-Irmelillekin tulee paha mieli, jos kesken sidukan litkimisen tai kokovartalopeilin edessä poseeraamisen joutuu poistumaan vaipanvaihtoon tai imettämään.

Terveystiedon tunnilla kerrotaan sangen seikkaperäisesti eri ehkäisymenetelmistä. Jos on aivan pakko lintsata koulusta niin älkää nyt ainakaan näiltä kyseisiltä oppitunneilta. Epäselvyyksien varalta linkin takaa löytyy lista aihepiiriä käsittelevästä sanastosta:

http://www.ehkaisynetti.fi/scripts/en/global/glossary/index.php

Update 8.12.2008: Loppuun muistutan, että tämä kirjoitus oli suunnattu yhtä lailla miehille kuin naisille, vaikka kommenttiosio täyttyi lähinnä teiniäiteyteen liittyvistä asioista. Jos perehtyisitte tarkemmin teksteihini, joita olen vuosien saatossa laatinut, huomaisitte kuinka olen isyyden puolestapuhuja ja peräänkuulutan heiltä samanlaista vastuuta lapsen hoidossa. Mahdottoman surullista on, että usea - niin nuori kuin vanha - lasta odottava äiti jää yksin miehen pakoillessa vastuutaan.

Toinen asia on se, että monet ihmiset - edelleen niin miehet kuin naiset - eivät ole koskaan kypsiä vanhemmiksi. Potentiaalisinta epäkypsyys kuitenkin väistämättä on silloin, kun äiti/isä on vielä itsekin murrosikäinen. Poikkeuksiakin tietenkin toki löytyy ja siksi heitinkin aiemmin karkean arvion "alle puolista alle 20-vuotiaista" pohtiessani epäkypsien määrää. Pelko yleistämiseksi leimaamisesta vaatinee kaiketi vastaavan konkreettisen esimerkin prosentuaalisesta osuudesta tai lukumäärästä?

Minulle on vastannut usea järkevän ja kypsän tuntuinen nuorehko vanhempi ja olen ilmaissut vilpittömän iloni siitä, että heidän perhe-elämänsä on auvoisaa nuoresta iästä huolimatta.

Tuoreimpien ja kutkuttavan jännittävien tietojen perusteella Toimi Kankaanniemi hipsii Linnan juhlissa stringit jalassa. Timo Kalli ja Tapani Mäkinen sen sijaan ovat täysin kalsareitta.

Tätä EN välttämättä olisi halunnut tietää... Olen nukkunut muutenkin huonosti viime aikoina.

Havaitsin tässä aivan ~10 minuuttia sitten suureksi riemukseni, että Jyväskylässäkin on siirtolapuutarha. Sytyin asiasta "aivan tosissani" ja funtsin, josko sieltä hankkisi pikimiten vuokralle maatilkun, jotta saisin raataa siellä perse pitkälläni hellehattu päässä ja kukkamekko yllä kaiket päivät ensi kesänä saadakseni pöytään pari retiisiä sekä jokusen perunan. Tällainen oiva toiminta ei kiinnostaisi vähiten siksi, että siirtolapuutarhayhdistyksen toimintaan kuuluu myös rattoisat kirpputorit sekä ratkiriemukkaat kesäretket.

Erityisesti kiehtoisi ajatus lähteä matkaan vaikkapa kohti sellaista kulttuurihistoriallista ja kutkuttavan mielenkiintoista monumenttia kuin Uuraisten nuorisoseurantaloa jonain kelpo lauantaiaamuna klo. 5 aataminaikuisella tilausajobussilla. Matkan eräänä kuningasideana on nauttia termospullosta kupponen tai pari sumppia (Gevaliaa tai Saludoa, ostettu 3 pakettia 2 hinnalla uuden Siwan avajaisista) kyseisen rakennuksen pihassa. Olennaisena osana on myös ikuistaa pytinki siirtolapuutarhaseuran kirpputorilta 1,80 € hintaan hankitulla Kodakin kertakäyttökameralla, jotta tätä mieleenpainuvaa reissua saisi pysähtyä muistelemaan vallan konkreettisesti harva sen päivä piirongin ylle kehystetystä potretista.

Joulukinkereissä seuran kantavat voimat, Irma, Aulikki, Hilma ja Terttu, ovat loihtineet pöydän täytteeksi sangen makoisaa lanttulaatikkoa kera rosollin.

;:DSA;DS;A;DSA

Nyt tulee taas avauduttua vähän turhankin tiuhaan tahtiin, mutta missä noista naittamisohjelmista ovat muut kuin yleisten kauneusihanteiden mukaan täydellisyyttä hipovat ihmiset? Anteeksi vain, olen katsonut tänään maanmainion Markon luona tavanomaista moninkertaisesti enemmän televisiota ja näin ollen noteerannut, millaista ohjelmistoa siellä tätä nykyä tarjotaan. En nimittäin katsele sitä juuri lainkaan kotioloissa.

Minä voisin tässä esittää formaatin, jossa "unelmien" poikamiehenä toimii yours truly ja ehdokkaina aknesta kärsiviä, tuulipukuihin sekä lenkkareihin sonnustautuvia ja pääasiassa roimasta ylipainosta kärsiviä naisihmisiä tai miksei vaikka samanmoisia miehiäkin yksin tein. Meikäläinen kun ei täällä päässä ole ulkonäöllä pilattu ja voisin vaikka varmuuden vuoksi jättää partani ajamatta kolmeksi kuukaudeksi. Ostaisiko joku moisen ohjelmaidean? Luulisi nyt muutenkin kaikkien noiden ihmisten saavan itselleen seuraa, joten ehkä telkkariin mennään keikistelemään tarpeeksi suuren rahapalkkion innoittamana tai vanhan kunnon julkisuudenhimon ajamana. Hei, minäkin olen saanut itselleni tyttöystävän ilman moista kepulikonstia.

Sama pätee muihinkin ohjelmiin, myös luonnollisesti fiktiivisiin draamasarjoihin. Jenkeistä välittyy melkoisen yksipuolinen kuva muualle maailmaan (vaikka heidän runsas liikalihavuus tiedetäänkin), sillä näköjään yleisöönkään ei olla päästetty kuin missikisakandidaatteja. Dr. Phil muodostaa ehkä ainoan poikkeuksen, sillä tavallisiakin ihmisiä on eksynyt kameroiden eteen. No joo, antaa nyt olla tästä asiasta tällä kertaa.