mä olen kelannut sua monta vuorokautta
kuukautta, tää alkaa oleen jo sairautta
jotenkin mun ajatukset kulkee aina sun kautta
vaik sä olet ostoskeskus ja mä vaan kyläkauppa
olet silti muistoissani todellista vaurautta
en vain muistanut sydämeni haurautta
ku suhun rakastuin sain sen tuntee pahimman kautta
jos saisin sut en tarttis muuta rikkautta kulta
tiedän etten ole täydellinen myönnän sen
paikasta sydämestäsi olisin antanut kaikkeuden
olisin uhrannut minuuden puolesta rakkauden
ilman sua olen kaikkien keskellä yksinäinen
olen kirjoittanut sulle tuhat biisii kulta
olen halunnut vaihtaa kaiken tunteisiisi kulta
ja mä tiedän etten saa sua lähelleni
ja kai se on ihan oikein itselleni
mä pelkään, että se on oikein itselleni
sinä vain, ei muut mua huomiseen saa jaksamaan
sinä vain, yksin pystyt mulle voimaa antamaan
sinä vain, joka kerran rakkauden sai syttymään
sinä vain, olet aina ainoain
sä yksi yö soitit, ja halusit tulla käymään
suostuin vaik tiesin mitä siin tulee käymään
vaikkei oltukaan pariin kuukauteen nähtykään
silti huomasin et tunteeni ei ollu hävinnytkään
esitin kylmää, mut ei siit mitään tullu
vastuttaa tunteit, mut ei ne sitä kuullu
vaan rakastuin suhun vaa lisää taas
ihmettelin paljon rakkaut muhun mahtuukaan
mä olen vain metsä kun sä olet ne puut
kaikkien joukosta taas haluaisin vaan sinuu
mutta tiedän, ettei niin tule käymään
miksi ihmeessä sä teet taas mulle tämän
mä haluaisin olla kylmä niin kuin moni muu
ei ikinä voisi mikään sattuu
kuinka helppoo silloin elämä olisikaan
ei kukaan koskaan voisi mua satuttaa
sinä vain, ei muut mua huomiseen saa jaksamaan
sinä vain, yksin pystyt mulle voimaa antamaan
sinä vain, joka kerran rakkauden sai syttymään
sinä vain, olet aina ainoain