IRC-Galleria

olisi vitun hienoa olla terve joskus...

Sinä olit niin vahva ja ehdoton
ja sinä olit aina oikeassa.
Sinä tiesit kaiken
eikä ollut mitään
mihin et pystynyt.
Sinä olit nähnyt maailmaa
etkä erehtynyt ihmisestä.
Mitä meille tapahtui
sinä et huomannut.
Mitä olimme yksinäisiä yhdessä
et nähnyt sitäkään.
Kun olin mennyt
etsit syytä kaikkialta
paitsi itsestäsi.

Yritin lähteä niin monta kertaa
aina, kun en enää jaksanut
kun valheet musersivat rakkauden
surullisiksi sirpaleiksi.
Miten vihasinkaan sinua silloin
- ja rakastin sittenkin.

Miksi sen piti päättyä näin?
Riitaa, katkeruutta,
syyttäviä sanoja
hukkaan heitetyistä vuosista.
Miksi emme voineet
kauniisti puhuen
ja sovussa eroten
tehdä sitä?
Ehkäpä siksi, että
on helpompi tunnustaa itkeneensä
raivosta kuin rakkaudesta.
Ehkäpä siksi, että
kovuudella kumpikin peitti
omat tunteensa.
Mutta miksi me sitten erosimme,
kun se oli niin vaikeaa?
Ehkäpä siksi, että...

Opetit minua kuuntelemaan,
niin ja puhumaan,
näyttämään tunteeni,
rakastamaan.
Erosta et ehtinyt opettaa
mitään,
silloin olit jo poissa.

Kuinka voisin kertoa,
missä olin,
kun unohdin osoitteen?
Kuinka voisin kertoa,
kenen kanssa olin,
kun en muista nimeä?

Annathan anteeksi
että unohdin hetkeksi
myös sinut?

Me raatelemme toisiamme
siksi, että me rakastamme
ja rakastamme,
jotta olisi joku
jota raadella.

Me kynsimme toisiamme,
raavimme vereslihalle,
raastamme auki vanhat haavat
ja kipeimpiin kohtiin iskien
puhkomme uusia.

Ja rikkirevittyinä
me ryömimme toisiamme kohti
sokeina ja avuttomina,
verissäpäin.
Ja kaikki vain siksi,
että me rakastamme.

Rautaiset kahleet
takoi turvallisuus.
Intohimo niitä kalisutteli.
Mutta poikki
ne hitaasti nakersi
totuus.

Soitit, kysyit voisinko ottaa sinut takaisin.
Ei, en todellakaan voi.

Mutta tule sentään käymään,
tule katsomaan, mitä sait aikaan.

Toivottavasti pääset kynnyksen yli
törmäämättä ahdistukseeni,
hukkumatta kyyneliini.

Totta se olen minä,
tuo kalpea nainen,
joka istuu katsoen ikkunasta
tyhjyyteen.

Älä tuhlaa sanojasi,
en kuitenkaan jaksaisi niitä kuunnella.
Älä pyytele anteeksi,
tiedän, ettet osaa.

Paleltaa.
Enin mitä voit tehdä:
Mene ja vedä ovi kiinni perässäsi,
täällä vetää.

Liekkiä kohti se lensi
ihan leikiten, leikiten vain.
Tuli kynttilän kutsui ja houkutteli,
niin lumosi hehku sen.

Liekki lämmitti rintaa suloisesti,
se loisti ja vietteli niin.
Vaik loiste sai perhon sokeaksi,
sinne yhä etsi se tien.

Nyt perhonen siivin palanein
yhä liekkiä tavoittaa.
Ei pois voi se lentää;
se vieläkin rakastaa.

Ja liekki kynttilän loistaa,
se kutsuu ja lumoaa.
Se sai minkä tahtoi,
mutta jo toista perhoa houkuttaa.