"Miksi ihmiset eivät pidä hautausmaista?" Sohvi mietti ääneen. "Täällä on niin rauhallista, mitä mieltä olet?". Mummo hänen vierellään mietti hetken kunnes vastasi "Useimmille ihmisille se symboloi vain kuolemaa tai kuolleita, kuolema ahdistaa ihmisiä."Hän miettin vielä hetken "Ehkä sen takia?". Sohvi kuunteli hölmistynyt ilme kasvoillaan. Hän mietiskeli samalla kun he olivat kävelemässä kotia kohti: Miten joku ei voi olla pitämättä tästä paikasta? Missä ihmisten rakkaat perheenjäsenet ja ystävät saavat levätä rauhassa , suojassa julmalta maailmalta...
Sohvi piti mummon kädestä kiinni kun saattoi tämän ovelle nro 16, he sanoivat toisilleen näkemiin ja hän itse suuntasi ovelle nro 18 "Kotona ollaan!". "Hei, miten Karina voi tänään?" Kysyi Taro tehdessää ruokaa. "Hyvinhän se, vähän väsyny mutta ok." Hän riisui takin ja huivin, ripusti naulakkoon ja lösähti keittiön pöydälle. "Oli kyllä uskomaton mäihä, että saatiin se naapuriks. Oltais muuten varmaan tultu korppikotkien syömäks!" Molemmat purskahtavat nauruun, vaikka Taro saa päällensä tee vetensä eivät he lopeta nauramista.
He ovat olleet ystävyksiä jo hiekkalaatikosta. Puolivuotta sitten he olivat muuttaneet kaksioon Taron 18 vuotis syntymäpäivänä, mutta jo ensimmäisiä laatikoita kantaessaan he saivat tutustua yläkerran über kalliissa asunnossa asuvaan seniori naiseen. Hän muistaa tämän ensimmäiset sanat kirkkaasti mielessään: "Että tälläistä roskasakkia se meidän vuokraisäntä tänne päästää!" Heidän olisi tehnyt mieli sanoa pari valittua sanaa, mutta juuri silloin Karina oli tullut hissistä ja sanonut hymyillen kun oli huomannut parivaljakon laatikoiden kanssa: "Te olette varmaan ne uudet opiskelijat! Tervetuloa taloon!" Kuka tahansa olisi ajatellut että hän olisi se perus, hellä ja hymyilevä naapurin mummo. Kun he olivat nyökänneet päätä myöntävästi, Karina oli kääntänyt päänsä kohti toista naista "Jahaa, en huomannutkaan että on jo lounas aika. Menetkö ostamaan teurastajalta rippeitä taas sinun harpyijillesi ja korppikotkillesi, Harmoni?" Taro ja Sohvi katsoivat järkyttyneenä Kariinaa, he käänsivät katseensa kohti Harmonia nähdäkseen tämän reaktion. Hän ei kuitenkaan näyttänyt loukkaantuvan"Minun ystävieni kanssa lounastaminen ei kuulu sinulle pätkääkään Karina." Taro ja Sohvi käänsivät päänsä taas kohti Karinaa. "Ehkä ei, mutta varoitan. Jos näen sinun puhuvan alentavasti muille asukkaille vielä kerran, nyljen harpyijasi ja korppikotkasi ja teen heistä koiran ruokaa!" Harmoni ei vastannut vaan lähti portaita alas ja lähti ovesta ulos. Kaverukset katsoivat tätä rautaista mummoa ja olivat pudottaa laatikot antaakseen mojovat aploodit. Mutta he tyytyivät vain katsomaan toisiaan. Tämän jälkeen Karina oli varoittanut heitä Harmonista ja tämän ystävistä. He olivat ystävytyneet ja joka perjantai Karina oli tuonut heille kakun, joka oli ollut joka kerta erilainen.
Taro jatkoi ruuanlaittoa heti hekotus tauon jälkeen, hän heitteli summanmutikassa erilaisia mausteita kattilaan. Sohvi katsoi lähes kauhuissaan toimenpidettä "Tuleehan tosta syömäkelpoista?" Hän haistoi lientä ja irvisti. "Pitäisi, mutta jos ei kelpaa tee itse!" Muutama minuutti myöhemmin Sohvi heitti spagetin roskikseen ja rupesi keittämään uutta satsia. Taro makasi lattialla tuupertuneena, kun oli maistanut spagettiaan.
copyrite kirjoittanut: ChocolateSaiyan