Nyt on pakko kirjottaa taas vähän omista tuntemuksista.
Jos joku ajattelee et elämä on täyttä paskaa niin sitähän se melko pitkälti onkin. Nyt alkaa vaan tuntumaan et pitkästä aikaa asiat alkaa rullaamaan niinkuin on tarkotuskin.
Muutaman viime vuoden aikana on koettu aika paljon. Ero, armeija, alkoholismi, masennus, vararikko.
Nyt alkaa tosiaan pikkuhiljaa tuntumaan et on uuden alun paikka.
Joidenkin ihmisten mielestä en olis uutta mahollisuutta koskaan ansainnu, jotkut taas piti huolta vaikeimpina aikoina. Ja sitten osa hössötti niin että meinas hermot mennä.
Tuossa eilen soittelin puolisen tuntia sähkiksellä ja koin jänniä väristyksiä että tää on mun juttu. Eilen myös jouduin tirauttamaan pari kyyneltä kun tajusin miten onnelinen olenkaan.
Sekava räpellys mutta näitäkin pitää välillä kirjottaa
Kiitoksia Karo sulle kun oot olemassa <3