IRC-Galleria

Ristiriitaisia tunteita herättää minussa tämä työttömän aikataulu. Aamulla vois nukkua kun ei tarvi lähteä mihinkään, mut silti se tekee syyllisen olon kun makaa yhteentoista saakka sängyssä. Toisaalta, niin monta vuotta olen herännyt v*tun kello 05.00 niin eiköhän mulla ole muutama kuukausi oikeus nukkua pitkään! 8D Ja se on NIIIIIN ihanaa kölliä siinä omassa ihanassa sängyssä pitkään ja häiritsemättä (mitä nyt koira joskus on eri mieltä nousemisen aikataulutuksesta). Hajotkaa aamuvuoroihinne ;P
Ja sitäpaitsi kun maailmanympärimatka koittaa, tulee omaa sänkyä ikävä monta kertaa. Voi luoja niitä hostellisänkyjä! 8'o

Veetun joulusterssi! Miun huimat noin viisi joulukorttiani ja kolme joulupakettiani eivät ehdi ajoissa mihinkään kun olen niin s*tanan laiska ja saamaton. Joten pyydän anteeksi etukäteen jokaiselta joka olettaa saavansa miulta kortin tms. ja ei sitten saakkaan. Shit happens. *<:P

Anna kaekkes, vuan elä anna periks.

Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennen kun kokkeiloo.

Jos et opettele naaramaan vaekeoksille, niin millees sitte vanhana naarat?

Et ossoo naatiskella jootilaesuuvesta jos siulla ee oo paljo töetä.

Ikkee tulloo, vuan vanahaks ee tarvihe tulla.

Turha hättäely ja voohuilu on mieljkuvituksen viärinkäättöö.

Naarattele ja suat kaverija, arvötä nuama rutussa niin suat ryppyjä pärstääs.

Kaks syytä olla tekemättä mittään:
1. Oot yrittännä sitä ennennii.
2. Et oo ennenkää yrittännä sitä.

Jos mieles tyhjennöö, elä unneuta katkasta iäntä.

Ne tekköö jotka ossoo. Jotka ee ossoo, ne arvostelloo.

Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin.

Naara ittelles ennen kun muut kerkijää.

Rahalla et voe ostoo ystäviä, mutta suatpahan tasokkaita vihollisija.

Nyt on mummo mullissa ja maassa rauha. Suku mustissa, aurinko paistoi ja mummo sai viimeset kyydit kärreillä hautuumaalla. Kysyttiin et mennäänkö mutkamäkkee... mummo tykkäs vauhdista, pyörätuolilla piti palvelutalon käytävillä ajeluttaa rallia! =D
Että jos ketä mietityttää että mistä mie oon saanu tän rämäpäisyyden ja oudon huumorintajun, ni kyllä se on meidän mummoo osasta kiittäminen. Kulkee suvussa, hyppää näköjään yhen sukupolven yli ;) (sori iskä, et oo niitä hurjimpia tapaamiani tyyppejä...)

Ai-van i-ha-na tuoksu oli ulkona illalla! Mie en tiijä miten kerrostaloalueella voi tuoksua palava puu, mut en sit ehkä edes välitä tietää, se vaan tuoksu niin ihanalta. Mie kuljin nenä tuulessa :D puoli kilsaa, haistellen ihanaa (melkein) pakkasilmaa ja sitä tuoksua!
AAAGGH! Lunta peliin niin pääseen rinteeseen pikkuhiljaa tästä!!

Yleisvaikutelma:
Yleisesti koiran tulisi näyttää koiralta, ainakin pääpiirteittäin.
Joskus sekarotuinen koira voi muistuttaa myös jotakin muuta eläintä, mutta jos sekarotuisesta koirasta kuitenkin näkee, että se ON koira, niin se riittää.

Luonne:
No sitä saa olla vähän, tai paljon.

Pää:
Sekarotuisella tulisi olla pää, etupää, sekä takapää. Tämä helpottaa ruoan kulkua elimistössä huomattavasti.
Etupään tulisi sijaita edessä ja takapään takana. Pään sijoitus on loistava mikäli se sijoittuu etupäähän.

Kuono:
Kuono on sekarotuisella koiralla koiran päässä kiinni. Kuonon tulisi olla sen mallinen ja kokoinen, että se mahtuu ruokakippoon. Mikäli ei mahdu, kannattaa ostaa vähän isompi kippo.

Posket:
Niitä tulisi olla kaksi. Yksi kuonon kummallakin puolella. Poskien olemassaolo vähentää kuolan tippumista maahan ja ihmisten päälle, mutta ei välttämättä silti kokonaan estä sitä.

Hampaat:
Niiden kuuluu sijaita koiran suussa. Jos koira kykenee syömään, on hampaita riittävästi ja niiden sijainti on hyvä. Hampaita ei saisi käyttää huonekalujen puremiseen ja repimiseen. Jos edellämainitulla tavalla kuitenkin pääsee tapahtumaan, ei se hylkäävä virhe ole.

Kieli:
Kielen tulisi olla sen kokoinen, että kun kuonon laittaa kiinni, kieli mahtuu suuhun, eikä jää hampaidenväliin, roikkumaan ulkopuolelle. Tämä siksi, että hampaiden väliin jäävä kieli saattaa aiheuttaa kipua. Kielen pitäisi olla kuitenkin riittävän pitkä, jotta sillä saa juotua vettä.

Silmät:
Jos sekarotuisella koiralla on silmät, niin sen on helpompi katsella kaikkea. Tästä syystä olisi hyvä, jos koiralla silmätkin olisi.

Korvat:
Korvia tulisi sekarotuisella koiralla olla kaksi, mutta jos toinen niistä puuttuu, niin ei se kyllä haittaa. Yhdelläkin korvalla kuulee todella hyvin. Sekarotuisen koiran kuulo on välillä muutoinkin aika valikoiva, joten käytännössä sen toisen korvan puuttuminen ei haittaa yhtään. Tosin jos on vain se yksi korva ja se päättää kuulla valikoivasti, niin silloin saattaa omistaja toivoa, että se toinenkin korva koiralla olisi.

Nenä:
No nenää taas sekarotuinen koira tarvitsee aika paljon. Nenän pitäisi olla kuonon kärjessä, mutta voi se vähän siinä sivullakin olla.

Kaula:
Kaulan sijoitus mielellään pään ja rungon välissä, siellä etupäässä, josta jo mainittiinkin. Kaulassa kuuluu olla panta (valjaatkin tosin hyväksytään) kun ollaan lenkillä.

Runko:
Se on aika tärkeä, koska siihen kiinnittyy kaula, jalat ja häntä. Eli se ei saa puuttua.

Jalat:
4 jalkaa tulisi olla, tosin kuvista ollaan ihan nähty 3-jalkaisiakin sekarotuisia, joten kyllä me nekin hyväksytään. Jalkojen ei tulisi kuitenkaan olla niin lyhyet, että rintakehä laahaa maata koiran kävellessä.

Tassut:
Riittää, että tassuissa on muutama varvas ja kynsi. Näiden avulla koiran on helpompi kaivaa, joten niitä pitäisi muutama olla.

Häntä:
Hännän pituus 1cm-100cm, koska pennuilla on ihan lyhyt häntä ja isoilla aikuisilla voi olla todella pitkä häntä. Suotavaa olisi, ettei hännän pituus ylitä 100cm, koska silloin koira voi kompastua siihen. Mikäli koiran häntä on yli 100cm, sekin hyväksytään, jos koira sitten ihan oikeasti ei siihen kompastu.

Karvapeite:
Kuten nimi kertoo, tulisi sekarotuisella koiralla olla karvaa, joka peittää. Karvaa tulisi olla mielellään jokapuolella. Ei haittaa, jos sitä on esim hännässä enemmän, kuin päässä. Silmien edessä sitä ei tulisi olla kamalasti, jotta koiran olisi helpompi nähdä eteensä. Tosin tähän on kyllä muutama juju tiedossa. Nimittäin ne karvat silmiltä voi joko sitoa, tai leikata lyhyemmiksi.

Liikkeet:
Juoksu ja kävely (kävelykään ei pakollinen) riittää.

Hyylkäävät virheet:
Jos koiralta puuttuu se runko, jonka kerrottiin tuolla aiemmin olevan todella tärkeä.
Tai jos koiran isi ja äiti on samanrotusia.

(Copyright © Daniela Lundén)

Kävin tuossa äsken pyöriin TAMKilla... yritin ettiä jotain tätiä joka olisi mulle antanut jonkun fucking erotodistuksen työkkäriä varten. No anyway, tuli ihan mieletön ikävä opiskeluaikoja!!! Siel oli vaan niin pirun kivaa siel koulussa! No menihän se matikka tosin ihan yli hilseen, mut kaikki muu olikin sit kivaa. Pitäisköhän hakee opiskelemaan metsätalousinsinööriks tai jotain...
Noh, oli kuitenkin ihana hiippailla siel käytävillä taas pitkästä aikaa. Enkä sit edes saanu sitä todistusta. Täytyypä mennä uudestaan joku muu päivä :D

P.S. Tuli mun poikia ikävä; Mikko, Jakke ja VARSINKIN Sami <3! I miss U guys!

En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin.

Muistan myös päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääniä täältä.

Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti "pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse kenenkään mukaan.

Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen, laihan ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa (ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen.

Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!

Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon!

Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin surullisena ja kuulen Äidin ja Isän sanovan: "nyt on varmaankin aika". Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani, juominenkin koskee.

Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois! Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.

Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni.

Pikku-tyttö pitää minua pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu nyt unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella (ja hellällä kuonon tökkäisyllä). Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri: ”eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.

(Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi. Copyright 1999 J. Ellis)

Työsuhteeni Ab Tamfelt OYJ:ssä on nyt virallisesti loppu. Eilen oli potkijaisbileet, ja oli aivan sairaan hauskaa, kiitos kaikille jotka oli paikalla! Kauhee siivo me sinne saunalle jätettiin, joten miun viimesiks bileiks siinä firmassa oikein hyvä! Eipä tuu jälkeenpäin sanomista! Mulle siis ainakaan! Hähä, saavat teille muille valittaa jos jaksavat.
Tunnelmat on oudot, Ei oo vielä tajunnu et en mene maanantai-aamulla duuniin, ja avainnippukin on ihan jotenkin outo ilman Flexim-lätkää.. Eli olo on hieman vajaa, mut eihän se mitään uutta mulle ole ;D